Syksy − Sieniä ja rykimää

Syksyllä porot ovat yleensä parhaissa voimissaan. Kesän helteet ja piinava räkkä ovat hellittäneet. Keväällä vasoneet vaatimet kuntoutuvat ja paino nousee. Imetys ja maidontuotanto vaativat vaatimelta paljon energiaa ja emän paino on saattanut laskea imetyksen aikana jopa 20 prosenttia.

Vihreää kasvillisuutta riittää vielä syötäväksi, vaikka alkukesän vehreys on jo kadonnut. Hyvänä sienisyksynä porot hajaantuvat metsiin ja vaaroille syömään sieniä ja kerryttävät ihonalaista varastorasvaa (pintarasva eli kuu) talven varalle. Erityisen herkullisina porot pitävät tatteja, mutta muutkin sienet kelpaavat.

Erityisen tärkeää lepääminen ja varastorasvojen kerryttäminen ovat hirvaille, koska kiima-aikana hirvaat eivät juurikaan ehdi syödä. Hirvaiden väliset tuntikausia kestävät kamppailut kuluttavat myös paljon energiaa. Kiima-ajan rasittamilla hirvailla voi olla vaikeuksia selvitä talven ylitse.

Hyvissä olosuhteissa naarasporo voi tulla kiimaan jo ensimmäisenä syksynään. Tavallisesti porot ovat sukukypsiä vasta toisen kesänsä jälkeen eli 1,5-vuotiaina. Naarasporolla pitää olla riittävästi varastorasvaa ja poron painon tulee ylittää  60 kiloa, jotta se tulee kiimaan. Kiima-aika on huipussaan lokakuun alkupuolella ja se kestää noin kuukauden.

Rykimä

Syksyllä rykimän lähestyessä hirvaiden ulkomuoto ja käyttäytyminen muuttuu. Hirvaat muodostavat 10−20 poron rykimäparttioita. Hirvaiden rykimä alkaa syyskuussa ja vaatimilla pari viikkoa myöhemmin. Porojen kiima-aika on saanut nimensä hirvaiden rykimistä muistuttavasta äänestä. Valtahirvaat kokoavat vaatimia yhteen ja vartioivat naaraita tarkoin kilpailevien hirvaiden varalta.

Vaatimet ovat tervetulleita hirvaiden vartioimaan tokkaan, mutta poispääsyä vaatimella ei haaremista kiima-aikana ole. Hirvas kaitsee tokasta lähtöä suunnittelevan vaatimen takaisin rykien ja sarvilla työntäen.

Kilpailevan hirvaan lähestyessä hirvaat asettuvat rinnakkain ja tunnustelevat sarvillaan vastustajan voimia. Heikompi hirvas väistyy yleensä jo tässä vaiheessa. Tasaväkiset hirvaat kääntyvät vastakkain ja iskevät sarvensa yhteen.

Jokaisesta askeleesta taistellaan. Erävoitot voivat vaihdella, mutta ilman lopullista ratkaisua kamppailua ei jätetä. Tasaväkiset hirvaat voivat jatkaa taistelua tuntikausia ja yöksi keskeytetty kamppailu saattaa jatkua seuraavana aamuna. Lopulta heikomman hirvaan on väistyttävä.

Hirvaiden voima ja aggressiivisuus ovat rykimäaikana huipuissaan. Ilmeistä on, että tappavan terävien sarvien vuoksi osapuolet noudattavat kamppailussa aikojen saatossa hiottua etikettiä. Vastustajan vahingoittaminen ei ole tavoitteena. Toisinaan hirvaiden välisissä taisteluissa tapahtuu kuitenkin kuolemaan johtavia onnettomuuksia. Hirvaiden sarvet voivat juuttua pysyvästi yhteen tai sarvien kärjet voivat lävistää vastustajan kyljen.

Kiima-aikana ihmisen on syytä varoa ja väistää hirvaan vartioimia rykimäparttioita. Hirvas saattaa kokea lähestyvän ihmisen uhkana ja hyökätä. Syys-lokakuun aikana poronhoitoalueella porotokan kohdassaan tokka on syytä väistää mahdollisimman etäältä.