Poro on talveen sopeutumisen mestari

Talvella poron kasvu hidastuu ja aktiivisuus vähenee. Pehmeä lumipeite vähentää osaltaan poron liikkumishaluja. Poron aineenvaihdunta, sydämen syke ja hengitys hidastuvat. Suurin muutos tapahtuu poron ruoansulatuksessa. Poron ruuansulatus sopeutuu erinomaisesti talviseen ravintoon.

Poronjäkälässä on niukasti valkuaista, kivennäis- ja hivenaineita sekä vitamiineja. Jäkälien valkuaisaineet ovat myös heikosti sulavia, joten talvella poro on usein negatiivisessa typpitaseessa ja menettää painoaan. Syödessään kilon jäkälää poro käyttää elimistöstään koko ajan valkuaisainevarastojaan. Jäkälässä on kuitenkin runsaasti helposti sulavia sokereita (hiilihydraatteja), joten poro saa talvella jäkälästä hyvin energiaa.

Kesäkaudella kerätyt ihonalaiset rasvavarastot ovat kevättalvella porolle elintärkeitä. Pääosa talvisesta painonmenetyksestä kohdistuu rasvoihin. Mikäli rasvavarastot loppuvat, joutuu poro kuluttamaan muun elimistön valkuaisia.

Luppojen valkuaispitoisuudet ovat korkeammat kuin maajäkälissä ja ne ovat helpommin sulavia. Se osaltaan selittää porojen halukkuutta käyttää luppoa ravintonaan, mikäli sitä on riittävästi tarjolla.