Poron kantamuoto on peura

Hirvieläimiin kuuluvassa peuran suvussa on vain yksi laji (Tarandus). Euraasian puolella laji tunnetaan peurana tai peurasta polveutuvana porona. Pohjois-Amerikassa eläintä kutsutaan karibuksi. Skandinavian länsireunalta Luoteis-Siperiaan ulottuvalla alueella laiduntaa noin neljä miljoonaa puolikesyä tai -villiä poroa. Pääosin Pohjois-Amerikassa eläviä karibuja on kaikkiaan viitisen miljoonaa.

Peurat ovat Euraasian ainoita avoimella tundralla eläviä suuria kasvinsyöjiä. Pohjois-Amerikan tundralla tavataan karibun ohella myös myskihärkiä. Tunturipeurat katosivat pyynnin seurauksena lähes kokonaan, muuta pieni osa kannasta säilyi sekä Kuolan niemimaalla että Norjan tuntureilla Oslon ja Trondheimin välisellä alueella.

Peurat ovat sopeutuneet erilaisiin elinympäristöihin aina Grönlannin ja Huippuvuorten tundralta pohjoiselle havumetsävyöhykkeelle saakka. Elinympäristöjen perusteella alalajit voidaan jakaa kahteen ekologiseen tyyppiin: metsissä eläviin metsäpeuroihin ja tundralla tavattaviin tundrapeuroihin. Peurat jaetaan nykykäsityksen mukaisesti lukuisiin alalajeihin, joista Euraasiassa elää kolme: tunturipeura eli tunturipeurasta kesytetty poro (Rangifer tarandus tarandus), metsäpeura (Rangifer tarandus fennicus) ja huippuvuortenpeura (Rangifer tarandus platyrhynchus).

Alalajit ovat hyvin sopeutuneet esiintymisalueellaan vallitseviin luonnonoloihin. Huippuvuorilla elävän huippuvuortenpeuran jalat ovat lyhyet lämpöhukan vähentämiseksi äärevissä lämpöoloissa. Huippuvuortenpeura kerää kesällä huomattavan rasvakerroksen selvitäkseen pitkän ja pimeän talven yli.

Paksulumisella metsävyöhykkeellä elävän metsäpeuran raajat puolestaan ovat huomattavasti pidemmät. Tarkkavainuinen metsäpeura on poroa arempi. Metsäpeura hyödyntää taitavasti elinympäristöään vuosikierron eri vaiheissa. Alkukesällä metsäpeuravaatimet siirtyvät vasoineen soille. Muutaman viikon ikäiset metsäpeuranvasat loikkivat upottavalla suolla nopeasti. Metsäpeurojen kanta Kainuussa on kuitenkin 2000-luvulla huvennut jyrkästi. Syyksi on epäilty muun muassa voimistuneita petokantoja ja rauhallisten erämaa-alueiden pirstoutumista.

Metsäpeura ja poro risteytyvät keskenään. Poro ja metsäpeura ovat eri alalajeja, mutta luonnossa poron ja metsäpeuran tunnistaminen luotettavasti on vaikeaa.

Metsäpeura

Tietoa metsäpeurasta – Metsähallitus