Poronhoidon haasteet

Poronhoidon keskeiset haasteet kohdistuvat teollisen maankäytön aiheuttamaan kasvavaan paineeseen sekä suurpetojen aiheuttamiin vahinkoihin ja muihin ihmistoiminnan aikaansaamiin vahinkoihin.

Poronhoito on riippuvainen laajoista yhtenäisistä laidunalueista ja niiden ympärille muodostuneesta laidunkierrosta. Kuluneiden vuosikymmenten aikana Pohjois-Suomen maankäytössä on tapahtunut huomattavia muutoksia. Rakentaminen, metsänhakkuut, kaivokset ja tuulivoimalat pirstovat laidunalueita vaikuttaen poronhoidon edellytyksiin. Kysymys ei ole pelkästään maankäytön tarvitsemasta pinta-alasta, vaan rakenteiden, rakentamisen, hakkuiden ja poronhoidon keskinäisistä kerrannaisvaikutuksista. Tutkimusten mukaan muun muassa jäkälaitumien jäkäläbiomassoihin vaikuttavat useat poronhoitoon, maankäyttöön ja paikalliseen ilmastoon liittyvät tekijät (Kumpula et al. 2014).

Nykyään talousmetsien hakkuukierto on niin nopea, että luppometsiä ei ehdi syntyä. Luppo on ollut kevättalvella poroille tärkeää vaihtoehtoista ravintoa jäkälän kaivamisen estyessä paksun hangen tai jääkerroksen alta. Vaikka naavamaista luppoa näyttää kasvavan lähinnä korkealla porojen ulottumattomissa, niin sopivissa tuuli- ja lumiolosuhteissa luppoa putoaa hangelle lupposadantana. Lumipeitteen kasvaessa ja hangen kovettuessa kevättalvella porot myös yltävät tavoittamaan luppoa ylempää puiden rungoilta ja oksilta.

Luppometsien katoaminen vaikuttaa merkittävästi porojen talvisen lisäruokinnan tarpeeseen. Luppometsien määrän väheneminen pakottaa talousmetsäalueiden luonnonlaitumilla laiduntavia poroja keskittymään maajäkälien, varpujen tai heinän kaivamiseen hangen alta. Metsänhakkuut vaikuttavat osaltaan myös maajäkälien peittävyyteen. Parhaat jäkälikkömaat löytyvätkin suojelualueiden vanhoista metsistä tai hakkuiden ulkopuolella olevilta alueita. Avohakkuilta jäkälä joutuu väistymään heinittyvän kasvillisuuden tieltä.

Myös Etelä-Suomessa on todettu poronjäkälien määrän vähentyneen 1950-luvun ja vuoden 1995 välillä peräti 57 prosenttia. Todennäköisenä syynä pidetään kasvupaikkojen rehevöitymistä osin metsätaloudessa tapahtuneiden muutosten seurauksena. Jäkäliköt vaativat valoa, joten puuston latvuspeittävyyden kasvaessa yli 60 prosentin seinäsammal voittaa kilpailussa jäkälät.

Poromiehen silmin

Aslak Paltto: Poromiehen silmin (Areena 2019)

PoroYVA

PoroYVA-opas on kattava tietopaketti poronhoidon huomioimiseen maankäyttöhankkeissa

Talvilaitumet 2016-2018

Poronhoitoalueen talvilaitumet vuosien 2016-2018 laiduninventoinnissa.

Porot kuuluvat tuulelle

Porot kuuluvat tuulelle-filmi antaa Käsivarren paliskunnan porosaamelaisten kertoa, minkälaisia uhkia heidän alueensa poronhoitoon kohdistuu.