Teollinen maankäyttö

Poro tarvitsee erilaisia ravintokasveja vuoden eri vaiheissa. Poronhoito perustuu luonnonlaitumiin ja poron vapaaseen laidunoikeuteen: poro etsii ja löytää ravintonsa itse luonnosta, hyödyntäen noin 350 eri ravintokasvia. Merkittävä osa poron ravintokasveista, eritoten jäkälistä, kasvaa metsissä. Porojen kesälaitumia ovat suot, niityt ja rehevät puronvarret. Syksyllä porot kerääntyvät kangasmaille ja metsiin herkuttelemaan sienillä.

Poronhoito on riippuvainen luonnosta ja perustuu uusiutuvien luonnonvarojen kestävään hyödyntämiseen. Poronhoidon harjoittamisen edellytyksiin vaikuttavia maankäytön muotoja ovat käytännössä kaikki poronhoitoalueen luonnonvarojen hyödyntämiseen liittyvät toimet. Keskeisimpiä vaikuttajia ovat metsätalous, kaivannaisteollisuus, tuuli- ja vesivoimatuotanto, turvetuotanto, matkailu sekä erilaiset suojelualueet.

Luonteestaan johtuen poronhoito tarvitsee laajoja ja monimuotoisia laidunalueita kyetäkseen toimimaan ekologisesti, sosiaalisesti, kulttuurisesti ja taloudellisesti suotuisalla tavalla. Muu maankäyttö vaikuttaa poronhoitoon muun muassa ravintoresurssien tai laidunalueiden vähenemisen ja pirstoutumisen, porojen laidunkierron häiriöiden ja muutosten, poronhoidon toiminnan vaikeutumisen sekä erilaisten onnettomuuksien lisääntymisen muodossa. Maankäytöllä on seurauksensa paitsi poronhoitoyhteisön taloudellisiin toimintaedellytyksiin myös poronhoitokulttuuriin.

Paras porolaidun on riittävän laaja ja yhtenäinen alue, joka on monimuotoinen. Poro löytää siltä erilaisia ravintokasveja ja kaivuolosuhteita eri keleissä. Hyvällä laidunalueella poro saa riittävästi ravintoa ja siellä on laidunrauha ilman massiivista ihmistoimintaa. Porojen parhaimmat laidunalueet sijaitsevat suojelualueilla, joilla muuta maankäyttöä on rajoitettu.

Poronhoito on aktiivisesti osallisena erilaisissa lakisääteisissä maankäytön menettelyissä, kuten kaavoituksen eri tasoilla (maakuntakaava, yleiskaava, asemakaava), hankkeiden ympäristövaikutusten arvioinnissa (YVA), suojelualueiden hoito- ja käyttösuunnitelmissa, malminetsintä- ja kaivoslupaprosesseissa sekä liikenteen suunnittelussa (tie- ja ratasuunnitelmat).

Paliskuntain yhdistys toimii poronhoitokysymysten asiantuntijana ja asianosaisten paliskuntien apuna eri maankäytön menettelyissä, antaa lausuntoja ja osallistuu neuvotteluihin, ohjausryhmiin ja kehittämistyöryhmiin sekä kerää tietoa erilaisten maankäyttömuotojen vaikutuksista poronhoitoon.