Palaa edelliselle sivulle

Marja Anttosen kirjoittama artikkeli on julkaistu Poromies-lehdessä 3/2011

Porotalous ja muu maankäyttö: käsittelyssä kaivokset

Edellisessä Poromies-lehden numerossa tarkasteltiin turvetuotannon vaikutuksia poroelinkeinoon. Tällä kertaa käsitellään kaivoksia eri paliskunnista saatujen kokemusten kautta. Jutussa nostetaan esiin vain joitakin vaikutusmekanismeja, eikä se ole kattava kuvaus kaikista vaikutuksista.

Tällä hetkellä poronhoitoalueella on toiminnassa muutamia kaivoksia ja useita on suunnitteilla (kuva 1). Toiminnassa olevista Suurikuusikkoa ja Kevitsaa ollaan jo laajentamassa ja niistä on YVA-menettely vireillä. Myös Pahtavaaran suunnalta kuuluu laajenemissuunnitelmista. Hannukaisessa ja Mustavaarassa tutkitaan aiemmin toimineiden kaivosten avaamista uudelleen, ja ainakin ensin mainitussa aiempaa huomattavasti laajempana. Voidaan siis puhua jonkinlaisesta kaivosbuumista.

Poronhoitoalueella suunnitteilla ja käynnissä olevat kaivokset keväällä 2011.

Etenkin Keski-Lapissa Kolarista Sodankylään ulottuvalla vyöhykkeellä on käynnissä valtausbuumi, todellinen kilpajuoksu alueiden varaamiseksi. Esimerkiksi Sodankylässä sijaitsevassa Oraniemen paliskunnassa on valtausten ja varausten alla jo kolmasosa koko paliskunnan maa-alasta. Käytännössä ne peittävät lähes koko Sodankylä-Tanhua -tien pohjoispuolisen alueen.

Laidunten käyttö muuttuu ja poronhoitotyöt vaikeutuvat

Ehkä merkittävimmän vaikutustyypin muodostavat laidunten ja muiden toiminnallisten alueiden menetykset. Menetetty alue on laajempi kuin pelkkä kaivoksen vaatima alue. Porojen laidunten käytön muuttuminen aiheuttaa epäsuoria laidunten menetyksiä suorien kaivoksen infrastruktuurin alle jäävien alueiden lisäksi.

Tutkimusten mukaan porot voivat välttää ihmistoiminnan aiheuttamaa häiriötä. Tässä on todettu olevan mm. vuodenaikaisia ja sukupuolten välisiä eroja. Etenkin kevättalvella ja vasonnan aikana sekä sen jälkeen vaadinten on todettu olevan herkkiä häiriölle. Yhteenvetotutkimuksissa on todettu, että välttämistä tulee tarkastella riittävän laajalla alueella, ja riittävän suurella populaatiolla. Jos yksi tai muutamia yksilöitä havaitaan ihmistoiminnan piirissä, ei voida sanoa että kaikki porot eivät reagoisi sen aiheuttamaan häiriöön, vaan kyse voi olla yksilöiden välisistä eroista (esim. kesy/paljon käsitelty poro) tai tilanteen vaatimasta valinnasta (räkkäsuojan/ravinnon hakeminen sillä hetkellä tärkeintä, tai vaihtoehtoista aluetta ei ole).

Sattasniemen paliskunnassa havaittiin Pahtavaaran kaivoksen rakentamisen jälkeen, että porojen laidunnus kaivoksen lähialueella muuttui. Aiemmin paliskunnan pääerotusaitana toimineessa kaivokselta noin 3,5 km päässä sijaitsevassa Sattasvaaran aidassa käsitellään nykyisin huomattavasti vähemmän poroja kuin ennen. Porot eivät enää kulje luontaisesti samalla intensiteetillä erotusaidan ja kaivoksen lähialueelle, jolloin niitä ei myöskään käsitellä aidassa. Kaivoksen alkuvuosina käsiteltyjen porojen määrä oli alhaisimmillaan.

Kevitsaa valmistellaan tuotantoon syksyllä 2010.

Toisaalta poroja voi myös kerääntyä kaivosalueelle niiden kivi- ja hiekkakasojen tai altaiden houkuttamana. Pahtavaaran kaivos sijaitsee paliskunnan laidunkiertoaidan yläpuolella, kesälaidunalueella, minne poroja osittain ajetaankin, jotta ne pysyisivät pois pihoilta ja pelloilta. Tällöin etenkin hirvaita on kulkenut kaivosalueelle räkkäsuojaan, vaikka kaivospiiri on aidattu. Kaivoksella porot altistuvat monenlaisille onnettomuuksille liikenteen, räjäytysten ja lietealtaiden ym. vuoksi. Ainakin yksi Sattasniemen poro on tiettävästi hukkunut lietealtaaseen.

Myös Suurikuusikon kaivoksella on havaittu olevan vaikutuksia alueen porojen laidunnukseen. Kuivasalmen paliskunnan porojen laidunkierto on kääntynyt kaivosalueen kohdalla, sillä kaivos ja sen vesistöjärjestelyt estävät porojen perinteisen kulkureitin käytön. Porot eivät tule enää Kiistalan kylään kuten ennen ja ainakin yhden erotusaidan käyttöaste on alentunut huomattavasti. Myöskään kesätokat eivät kulje samalla tavalla kuin ennen, ja porojen saaminen kesämerkintään on vaikeutunut. Porojen lisäksi myös poronhoitajien kulku on estynyt kaivoksen lähialueen vetisten, talvellakin sulien ja paanteisten jänkien kautta.

Myös Oraniemen paliskunnassa havaittiin, että Kevitsan kaivoksen alueen porot kaivoivat kaivoksen laajamittaisemman rakentamisen aikana syystalvella 2010 noin 0,5-1 km päässä kaivosalueesta, vaikka ne aiemmin tähän aikaan kerääntyivät nykyisen kaivospiirin alueelle vielä rakentamisen alkuaikoinakin. Tähän on todennäköisesti syynä kaivosrakentamisen aiheuttama häiriö. Poroja kuitenkin liikkui Kevitsan kaivosalueella aiempina vuosina kaivoksen rakentamisen alkuaikoina, sillä alue oli perinteisesti porojen syyslaidun, minne ne kerääntyivät kaivamaan. Kaivoksen alueelle menneitä poroja oli vaikea kuljettaa alueelta pois, sillä siellä on liikettä, melua ja jälkiä, joita porot lähtivät seuraamaan vääriin suuntiin. Poronhoitotoiminta kaivosalueella oli turvatonta mm. räjäytysten vuoksi. Muutenkin toiminta alueella on vaikeutunut: jos kaivosalueelle on asiaa, jos vaikkapa haluaa hakea porot pois, siitä tulee ilmoittaa kaivoksen turvallisuudesta vastaaville henkilöille mielellään useita päiviä aiemmin. Tällainen ei onnistu poronhoidossa, sillä käytännön töissä joudutaan tekemään nopeita ratkaisuja. Jos porot ovat kaivosalueella nyt, ei niiden hakemista voi viivyttää päiviä.

Porojen luontaista kerääntymistä Kevitsan seudulle käytettiin ennen kaivoksen rakentamista hyväksi syksyn ettotöissä. Porot kerättiin ja kuljetettiin erotuksiin kaivoksen pohjoispuolella sijaitsevaan erotusaitaan. Enää poroja ei voida kuljettaa kaivospiirin kautta, sillä siellä ei ole tilaa ja aluetta ympäröivät pehmeät suot. Kaivoksen eteläpuolelle on sen vuoksi rakennettu syyserotuksia varten uusi erotusaita. Poronhoidon kannalta välttämättömän rakennetun infrastruktuurin menettäminen ja uuden rakennustarpeen syntyminen tuo suoraan kustannuksia mm. suunnittelutyöhön ja kasvattaa paliskunnan työtaakkaa. Kaivosyhtiö on korvannut aidan rakentamisen.

Muita kaivostoimintaan liittyviä vaikutuksia

Kaivosten myötä liikenne lisääntyy ja samalla myös liikenneonnettomuuksien määrä. Esimerkiksi Kuivasalmen poroja on jäänyt auton alle Suurikuusikon kaivoksen perustamisen jälkeen useita kymmeniä enemmän kuin aiemmin. Vahinkoa lisää se, että liikenteessä kuolee vain tietyn alueen poronomistajien poroja. Kaivos vaikuttaa näin porokarjan rakenteeseen, kun siitoseläimiä menetetään.

Keski-Lapin alueella maa-alasta on huomattava osa kaivospiirien ja valtausvarausten ja -hakemusten piirissä. Paliskunnat joutuvat jatkuvasti antamaan lausuntoja uusiin valtaushakemuksiin. Tämä on työlästä, kun samalla pitäisi tehdä normaaleja poronhoitoon ja hallintoon liittyviä töitä. Valtaukset eivät sinänsä vaikeuta poronhoitoa paljoakaan, tutkimustoiminnasta aiheutuvaa häiriötä ja välillä maastoon peittämättä jääneitä monttuja lukuun ottamatta. Napatessaan ison osan paliskunnan alueesta, ne kuitenkin aiheuttavat aiheellista huolta elinkeinon tulevaisuudesta. Mihin me enää mahdumme? Kuka tätä työtä haluaa enää jatkaa?

Viimeaikoina kaivoksiin ja valtaushakemuksiin on usein liittynyt uraani. Säteilevä materiaalin käsittely ja poronlihan tuotanto on epäilyttävä yhdistelmä. Imago puhtaasta poronlihasta menetetään herkästi, ja sen palauttaminen on erittäin vaikeaa. Näin kaivoksilla voi olla vaikutusta elinkeinoon laajemminkin poronhoitoalueella kuin vain sen paliskunnan alueelle mihin se sijoittuu.

Lisää tietoa tarvitaan

Useat perustetut ja suunnitteilla olevat kaivokset sijoittuvat keskeisille porojen laidunalueille, keskelle laidunkierron pääreittiä, pääerotuspaikan ja laidunkiertoaidan päälle. On aivan selvää, että ne tulevat aiheuttamaan merkittäviä menetyksiä ja haittaa elinkeinolle. Vaikka tiedämme kaivosten vaikutuksista jo jonkin verran, on vielä paljon selvitettävänä: miten laajasti vaikuttavat esimerkiksi ravintokasveihin räjäytykset tai radioaktiivisten aineiden, kuten uraanin käsittely. Tutkimustietoa tarvitaan myös eri hankkeiden kumulatiivisista vaikutuksista.

Kaivosten vaikutusten laajamittaista arviointia tulee vaatia myös poroelinkeinon osalta jo YVA-vaiheessa. Vaikutusalueen paliskuntien kanssa on käytävä vuoropuhelua hankkeen suunnittelun alkuvaiheesta lähtien. Myös vaikutusten seuranta kaivosten seurantaohjelmissa olisi tärkeää, jotta tulevaisuudessa haittoja voidaan ennakoida ja pyrkiä minimoimaan.

Kaivosyhtiöiden tulee korvata täysimääräisesti aiheuttamansa menetykset, vahingot ja haitat. Paliskuntain yhdistyksessä ollaan parhaillaan laatimassa ohjeistusta toimimisesta suunnittelun eri vaiheissa sekä korvausten laskemisen avuksi. Työryhmässä mietitään myös huomattavan haitan määrittelyä, ja sitä milloin se ylittyy.