Palaa edelliselle sivulle

Marja Anttosen kirjoittama artikkeli on julkaistu Poromies-lehdessä 4/2011

Poronhoito ja muu maankäyttö: tuulivoima

Suomen poronhoitoalueelle on suunnitteilla kymmenkunta tuulipuistohanketta. Tuulipuistot ovat osa työ- ja elinkeinoministeriön pitkän aikavälin ilmasto- ja energiastrategiaa. Sen tavoitteena on nostaa tuulivoiman kokonaiskapasiteetti nykyisestä noin 197 megawatista 2500 megawattiin vuoteen 2020 mennessä.

Suomen poronhoitoalueella olevat ja suunnitteilla olevat (8/2011) tuulipuistot.

Tavoite juontaa juurensa vuonna 1992 Rio de Janeirossa alkaneesta prosessista ja 2005 voimaan tulleesta YK:n ilmastosopimuksesta (Kioton pöytäkirja), jonka pohjalta sitoudutaan vähentämään kasvihuonekaasujen päästöjä sekä lisäämään uusiutuvan energian tuotantoa. Tuulivoimayhdistyksen mukaan toukokuussa 2011 tuulivoimahankkeita oli julkaistu jo 6300 megawatin edestä.

Meillä ja muualla

Nyt suunnitellussa laajuudessaan tuulipuistot ovat uusi asia Suomen poronhoitoalueella. Poronhoitoalueella on kaksi aiemmin rakennettua tuulipuistoa Oloksella ja Lammasoaivilla, mutta ne ovat molemmat huomattavasti pienempiä kuin suunnitteilla olevat. Oloksella on viisi ja Lammasoaivilla kolme voimalaa, jotka ovat pienempiä teholtaan ja kooltaan kuin voimalat suunnitelluissa tuulipuistoissa. Lisäksi Oloksen tuulipuisto sijoittuu matkailukeskukseen, joten alueella ei muutenkaan ole suurta merkitystä porolaitumena. Tuulipuistojen vaikutuksista esimerkiksi porojen laidunten käyttöön ei näin ollen ole vielä paljoa käytännön kokemuksia.

Ruotsissa tuulivoiman rakentaminen on pidemmällä. Sinne suunnitellaan jopa 455 (Stördal) ja 1101 (nk. Markbygden Piteåssa) voimalan tuulipuistoja, jotka ovat laajuudeltaan satoja neliökilometrejä. Piteån suurhankkeen uutisoinnin mukaan paikalliset poronomistajat ovat sitä mieltä, että heidän elinkeinonsa on tuhoutumassa hankkeen vuoksi. Tämä Euroopan suurin tuulipuisto aiheuttaisi suurten laidunmenetysten (25 % lapinkylän talvilaitumista) lisäksi häiriötä infrastruktuurin (mm. 600 km tietä) rakentamisesta ja tuulipuiston toiminnasta sekä liikennevahinkoja. Ainakin vielä vuosi sitten poronomistajat kieltäytyivät tarjotuista korvauksista (noin 520 €/voimala/vuosi).

Millainen on tuulipuisto?

Koska tuulipuistojen vaikutuksista poronhoitoon ei ole juurikaan kokemuksia, tässä jutussa käsitellään tuulipuistojen rakenteita ja toimintaa. Samalla voidaan miettiä mahdollisia vaikutuksia poronhoidolle.

Oloksen tuulipuisto Muoniossa. Kuva: Vtt/Kemijoki Oy.

Tuulipuistoalueelle rakennetaan voimalat, joiden tornin napakorkeus on nyt poronhoitoalueella käynnissä olevissa hankkeissa hieman alle tai yli 100 m, jopa 140 m. Pyörivän kolmilapaisen roottorin lapojen halkaisija on niin ikään 100 m luokkaa, eli rakennelman korkeus kokonaisuudessaan olisi noin 150–210 m. Tämä menee reilusti puiden latvojen yläpuolelle, mutta näkyvyys kauemmas riippuu myös maaston muodoista. Jokaisen voimalan ympärille muodostuu lentoestealue, joten ne tulevat vaikuttamaan helikopterin käyttöön alueella suoritettavissa poronhoitotöissä. Voimalat merkitään lentoestevaloilla. Lentoestealueen laajuutta ei voida Trafin mukaan etukäteen tarkasti sanoa, mutta minimilentoetäisyys on luultavasti kymmeniä metrejä, voimalan yläpuolella noin 50 m. Voimaloiden väli on yleensä kuitenkin noin 500–800 m, joten niiden välistä voi tarvittaessa lentää. Toisaalta porot voivat oppia jäämään ”suojaan” voimaloiden läheisyyteen, jolloin niiden kuljettaminen helikopterilla vaikeutuu, ja maassa liikkuvien poronhoitajien työmäärä lisääntyy. On kuitenkin epävarmaa säilyykö kuljetusmahdollisuus alueen kautta ylipäätään, mikäli eläimet säikkyvät voimaloiden liikettä ja ääntä kuljetustilanteessa.

Kuten kaikesta rakentamisesta, aiheutuu tuulipuistoista jonkin verran suoria laidunmenetyksiä. Jokaista voimalaa varten raivataan metsäisillä alueilla noin hehtaarin laajuinen puuton alue. Voimaloiden välille rakennetaan huoltotiet, jotka pidetään auki ympäri vuoden. Näin ollen myös muu liikenne voi lisääntyä alueella. Mikäli alueella on laidunkierto- tai raja-aitoja, tulee niihin huoltotien kohdalla rakentaa veräjät ja niiden kiinnipysymistä valvoa.

Porot voivat lisäksi välttää alueita, mikäli ne häiriintyvät liikenteestä tai voimaloista. Tuulivoimaloiden lapojen pyörimisestä aiheutuu humiseva ääni, jonka poro kuulee. Lisäksi lapojen pyöriminen aiheuttaa aurinkoisella säällä valon ja varjon vilkkumista. Rakentamisaika muodostaa todennäköisen häiriön porojen laiduntamiselle. Toisaalta voimalan alueista voi muodostua räkkäsuojapaikkoja, sillä paljaina alueina niiden pienilmasto voi olla hyönteisille epäedullinen – ovathan avoimet lakialueet tuulisina muutenkin porojen mieleen keskikesällä.

Tuulipuiston tuottama sähkö siirretään yleensä sähköaseman kautta voimajohtoa käyttäen valtakunnan verkkoon. Riippuen puiston sijainnista voi voimajohto olla hyvinkin pitkä. Voimajohtokäytävän raivauksen myötä alueen kasvillisuus muuttuu itse voimajohtokäytävän alueella (mm. luppopuut poistuvat) sekä metsän reunoilla (esim. luppo vähenee). Porot voivat kuitenkin laiduntaa voimajohdon alla, mikäli eivät häiriinny sen sirisevästä äänestä, tai ainakin kulkea sen alueen poikki. Kokemusten mukaan voimajohtoaukeat voivat kuitenkin aiheuttaa ongelmia porojen kuljettamiseen. Mikäli voimajohto on poikittain porojen kuljetusreitillä, tokka herkästi hajoaa kohdatessaan leveän, luonnottoman aukon. Voimajohtopylväiden harukset voivat olla turvallisuusriski maastoajoneuvoilla liikkuville työmiehille. Syksyisin ja alkutalvella alueelta raivatuista puista jäävät kannot voivat haitata kelkalla tai mönkijällä liikkumista. Ilmajohdot vaikeuttavat helikopterin käyttöä kuljettamisessa: lähelle ei voi mennä ja porot oppivat sen. Näin ollen tuulipuistot ja niiden vaatimat rakenteet voivat hankaloittaa erotusaitojen käyttöä. Jos näin käy, voidaan paliskunnan toimintaa joutua järjestämään uudestaan.

Tutkimusta tarvitaan

Tuulipuistojen vaikutuksia porojen laidunnukseen tulisi tutkia nyt kun niitä ollaan perustamassa. Ruotsissa ollaan Suomea edellä tuulivoimarakentamisessa ja siellä on myös käynnistetty tutkimusta aiheesta ja saatuja tuloksia seurataan. Asiaa olisi hyvä tutkia myös Suomessa.

Mikäli tuulivoimayhtiöt haluavat energiantuotantomuotonsa ekologisen ja kestävän mielikuvan säilyvän, tulee muiden ympäristövaikutusten ohella myös porotalouden huomioon ottaminen (mm. kompensaatiot) olla itsestään selvää.

Lähteet: Wind turbines set out to conquer Sweden’s great north