Palaa edelliselle sivulle

Marja Anttosen kirjoittama artikkeli on julkaistu Poromies-lehdessä 3/2014

Kollaja: elinvoimainen paliskunta – ei tekoallasta!

Keväinen ilta-aurinko paistaa Yli-iin Tannilan kylässä. Viitisentoista Kollajan paliskunnan poronhoitajaa on kokoontunut monitoimitalolle kuulemaan Pohjolan voiman (PVO) suunnitelmista Kollajan tekoaltaaksi. Tunnelma on tiivis: allas tietäisi loppua paliskunnalle.

PVO suunnittelee Kollajan tekoallasta Pudasjärvelle. Allas sijoittuisi kokonaan Kollajan paliskunnan alueelle. Koskiensuojelulaki estää altaan toteuttamisen. PVO kuitenkin lobbaa lain avaamista seuraavalla vaalikaudella. Yhtiö on saanut aikoinaan 23 miljoonan euron korvaukset siitä, että koskiensuojelulaki esti altaan rakentamisen. Yhtiön toimitusjohtaja kertoo, että he maksaisivat pienen osan korvauksesta takaisin. Loppuun he ovat hänen mukaansa oikeutettuja, sillä uuden voimalaitoksen sijaan vanhoihin voimalaitoksiin rakennetut uusien koneiden paikat ovat tulleet kalliiksi.

Kuva Sanna Kynkäänniemi. Kesätokka Kollajan altaan alueella.

Tiedotustilaisuudessa asetelma on selvä: poronhoitajista tuntuu epäreilulta, että laki voitaisiin avata vaikka suojelusta on maksettu korvaukset. PVO tuo esille, että pudasjärveläisten pitää hyväksyä allas.

– Mutta me olemme yli-iiläisiä, emme pudasjärveläisiä. Eikö meidän kantaamme kysytä? kysyy Sanna Kynkäänniemi.
– Tarkoitamme toki kaikkia paikallisia, hänelle vastataan. Kommentti kuitenkin kertoo omaa kieltään: Näin huonosti allasalueen olosuhteet tunnetaan yhtiössä. Näinkö helposti paikalliset, joihin asia vaikuttaa eniten, voidaan sivuttaa?

PVO maalailee esitteissään kuvia turvetuotantoalueiden tilalle tulevasta järvestä. Alueella olevat turvetuotantoalueet ovat pääosin vanhoja ja käytöstä poistuneita. Ne on kuitenkin mahdollista soistaa uudelleen ja palauttaa takaisin porolaitumiksi.
– Aikoinaan sovittiin, että annamme tuolta pienen alueen turvetuotannolle. Sitten niitä tuli lisää ja lisää, eikä meiltä enää kysytty mitään. Nyt kun nuo ensimmäiset alueet olisivat palautumassa, ne aiotaan hukuttaa lopullisesti, sanoo Jarmo Kynkäänniemi.
Alueella on myös suojeltavaksi kelpaavia luonnontilaisia soita.
– Olemme juuri vähän aikaa sitten saaneet sovittua, että Vengassuo otettaisiin suojelun piiriin, kertoo poroisäntä Jouni Kyrönniemi.

Alueen merkitys poronhoidolleAllasalue on Kollajan palkisen keskeisintä laidunaluetta. Sinne sijoittuu reheviä soita ja jokivarsia, jotka ovat tärkeitä kesälaitumia. Siellä on myös kangasmaita, joita porot hyödyntävät syksyllä ja alkutalvella. Alueen merkitystä porolaitumena lisää sen rauhallisuus. Suunnitellulla allasalueella sijaitsee puolet paliskunnan tärkeimmästä vasoma-alueesta, joka sitten hukutettaisiin altaan alle. Lisäksi alueella merkitään vuosittain 600–700 vasaa. Alueella laiduntavien porojen määrä on kokonaisuudessaan 1500. Allas vaikuttaisi kaiken kaikkiaan noin 80 %:iin paliskunnan poroista ja 90 %:iin paliskunnan poronhoitajista.

Kollajan paliskunnassa on neljä poronhoitajien asuttamaa kylää. Suunnitellulle allasalueelle sijoittuvat kolmen eri porokylän laidunkierrot (kuva sivulla 34). Jokainen niistä katkeaa, mikäli allasta aletaan rakentaa. Kun porojen laidunkierto muuttuu, ne lähtevät vaeltamaan. Tässä tilanteessa porot kulkeutuisivat Iijokivarren ja Siuruanjokivarren kyliin ja olisivat siellä asutuksen ja viljelysten haittana. Osa poroista ohjautuisi etelään Kuusamontielle, missä ne altistuisivat liikennevahingoille.
– Olen nimenomaan yrittänyt opettaa poroilleni sellaista laidunkiertoa, että ne suuntaisivat pohjoiseen, pois vilkasliikenteiseltä Kuusamontieltä. Nyt tämä hanke tekisi tyhjäksi senkin, kertoo Lauri Oinas-Panuma.

Muuttuneen laidunkierron vuoksi porot siirtyisivät myös naapuripaliskuntiin ja poronhoitoalueen ulkopuolelle, mistä niitä jouduttaisiin kuljettamaan takaisin omille alueilleen. Osa muualle oppineista poroista jouduttaisiin teurastamaan. Porojen laidunnuksen muutos aiheuttaisi siten mittavat kustannukset paliskunnalle ja sekoittaisi koko paliskunnan poronhoidon pahasti.

Kun Lokan ja Porttipahdan tekoaltaat aikanaan hukuttivat tärkeät porolaitumet alleen, lähtivät porot vaeltamaan naapuripaliskuntiin. Niitä haettiin vuosien ajan jopa satojen kilometrien päästä. Poroja ui altaiden turvelautoille ja hukkui. Sama toistuisi Kollajan altaalla. Lisäksi altaiden ja kanavien suuret vedenpinnan vaihtelut tekevät jäistä arvaamattomat liikkua niin poroille kuin poronhoitajille. Myös liikenne kasvaisi alueella altaan rakentamisaikana ja aiheuttaisi onnettomuuksia.

Poroisäntä Jouni Kyrönniemi leikkaa vasaa kesämerkinnässä Kollajan suunnitellun altaan alueella. Kuva Sanna Kynkäänniemi.

Kollajan paliskunta on investoinut poronhoidon infrastruktuuriin. Allasalueen läheisyydessä sijaitsee kaksi syyserotusaitaa, joiden käyttö estyisi tekoaltaan vuoksi. Porojen laidunkierron sotkeuduttua poroja ei voisi laiduntaa, eikä alueelle jääviä poroja kuljettaa aitoihin altaan ja sen vaatimien kanavien vuoksi. Allasalueella ja sen lähistöllä sijaitsee myös viisi vakiintunutta kesämerkintäpaikkaa.

Poronhoidon merkitys alueelle

Kollajan paliskunnan suurin sallittu eloporomäärä on 1100 ja poronomistajia on 70. Kollajan paliskunnalla on kenttäteurastamo. Useat poronhoitajat ovat investoineet leikkaamotiloihin ja EU-määräykset täyttäviin lihanjalostamoihin. Paliskunta toimittaa laadukasta luonnossa kasvanutta lähiruokaa noin kahdelle tuhannelle oululaiselle kuluttajalle joka vuosi.
PVO korostaa Kollajan altaan työllistävyysvaikutusta rakentamisaikana. Se arvioidaan noin 1250 henkilötyövuodeksi. Kysyttäessä PVO kuitenkin myöntää, että allas työllistäisi toiminta-aikana ainoastaan yhden ihmisen. Tieto on tyrmistyttävä. Allasalueella toimivan Kollajan paliskunnan 70 osakasta saavat kokonaan tai osittain toimeentulonsa poronhoidosta. Nämä ihmiset jatkavat vuosisataista poronhoitoperinnettä alueella.

Poronhoidon toiminta suunnitellun Kollajan tekoaltaan alueella. Kartta: Kollajan paliskunta.

He elävät ja työllistävät itsensä sivukylissä, joissa työllistymisen mahdollisuudet ovat muuten vähäiset. Myös nuoria työllistyy poronhoidosta ja he ovat valinneet ammattinsa sukujensa perinteitä kunnioittaen. Allas uhkaa poronhoitoyhteisöä ja koko alueen kulttuuria. Tiedotustilaisuudessa näkyy alueen elinvoimaisuus: paikalla on paljon osakkaita, myös nuoria, ja he osallistuvat keskusteluun.

Paliskunta vastustaa altaan rakentamista

Kollajan paliskunta vastustaa Kollajan tekoaltaan rakentamista. Paliskunnan toimintaa ei voi siirtää, eikä se voi saada uutta laidunmaata menetettävän tilalle. Allas aiheuttaisi peruuttamattoman tuhon paliskunnan toiminnalle, sen luomille työpaikoille ja alueen kulttuuriperinnölle.
– Myös Pudasjärven merkkipiiri on esittänyt kielteisen kantansa hankkeelle. Se vaikuttaisi paljon myös meihin naapuripaliskuntiin, kertoo merkkipiirin puheenjohtaja Mika Käsmä Taivalkosken paliskunnasta.

Allasalueen kokonaispinta-ala on 4 % paliskunnan pinta-alasta. Määrä voi ulkopuolisesta tuntua vähäiseltä. Sijainti on kuitenkin niin keskeinen, että poronhoito Kollajan paliskunnassa Iijoen pohjoispuolella olisi altaan takia mahdotonta.
– Ihmisen kehosta sydän on ehkä 4 %, mutta jos otat sen pois, ihminen ei voi elää, kiteyttää Kollajan paliskunnan varaporoisäntä Lauri Oinas-Panuma.
Jokiyhtiö kertoo korvaavansa aiheutuneet haitat.
– Mitä tekee poromies, jos sillä ei ole poroja? Tuijottaa saamaansa rahakasaa pöydällä? kysyy Jarmo Kynkäänniemi. Viesti on selvä: rahalla ei voi korvata elinkeinon menetystä ja paliskunnan loppua.

PVO:n johto kutsutaan Kollajaan vasanleikkoon juhannuksen jälkeen: katsomaan, mitä on poronhoito ja kuinka paljon ihmisiä alue elättää. Kokemaan kuinka sukupolvet kohtaavat ja perimätieto siirtyy vanhemmilta lapsille. Tuntemaan poronhoidon kulttuurinen ja historiallinen arvo.