Maankäyttö poronhoitoalueella

Poro on märehtijä, joka tarvitsee erilaisia ravintokasveja vuodenkiertonsa eri vaiheissa. Poronhoito perustuu luonnonlaitumiin ja poron vapaaseen laiduntamiseen niillä: poro etsii ja löytää ravintonsa itse luonnosta, hyödyntäen noin 350 eri ravintokasvia. Merkittävä osa poron ravintokasveista, eritoten jäkälistä, kasvaa metsissä. Porojen kesälaitumia ovat suot, niityt ja rehevät puronvarret. Syksyllä porot kerääntyvät kangasmaille, metsiin, hyödyntämään sieniä.

Poronhoito tarvitsee laajoja ja monimuotoisia laidunalueita kyetäkseen toimimaan ekologisesti, sosiaalisesti, kulttuurisesti ja taloudellisesti suotuisalla tavalla.

Muu maankäyttö vaikuttaa poronhoitoon muun muassa ravintoresurssien tai laidunalueiden vähenemisen ja pirstoutumisen, porojen laidunkierron häiriöiden ja muutosten, poronhoidon toiminnan vaikeutumisen sekä erilaisten onnettomuuksien lisääntymisen muodossa. Maankäytöllä on seurauksensa paitsi poronhoitoyhteisön taloudellisiin toimintaedellytyksiin myös kulttuuriin.

Poronhoito on riippuvainen luonnosta ja perustuu uusiutuvien luonnonvarojen kestävään hyödyntämiseen. Poronhoidon harjoittamisen edellytyksiin vaikuttavia maankäytön muotoja ovat käytännössä kaikki poronhoitoalueen luonnonvarojen hyödyntämiseen liittyvät toimet. Keskeisimpiä vaikuttajia ovat metsätalous, kaivannaisteollisuus, tuuli- ja vesivoimatuotanto, turvetuotanto, matkailu sekä erilaiset suojelualueet.

Paras porolaidun on riittävän laaja, yhtenäinen ja monimuotoinen. Poro löytää siltä erilaisia ravintokasveja ja kaivuolosuhteita eri keleissä. Hyvällä laidunalueella poro saa riittävästi ravintoa ja siellä on laidunrauha ilman massiivista ihmistoimintaa. Porojen parhaat laidunalueet sijaitsevat suojelualueilla, joilla muuta maankäyttöä on rajoitettu.

Poronhoito on aktiivisesti osallisena erilaisissa lakisääteisissä maankäytön menettelyissä, kuten kaavoituksen eri tasoilla (maakuntakaava, yleiskaava, asemakaava), hankkeiden ympäristövaikutusten arvioinnissa (YVA), suojelualueiden hoito- ja käyttösuunnitelmissa, malminetsintä- ja kaivoslupaprosesseissa sekä liikenteen suunnittelussa (tie- ja ratasuunnitelmat).

Paliskuntain yhdistys toimii poronhoitokysymysten asiantuntijana ja asianosaisten paliskuntien apuna eri maankäytön menettelyissä, antaa lausuntoja ja osallistuu neuvotteluihin, ohjausryhmiin ja kehittämistyöryhmiin sekä kerää tietoa erilaisten maankäyttömuotojen vaikutuksista poronhoitoon.

PHL 53 §:n mukaisesti valtion maita koskevia, poronhoidon harjoittamiseen olennaisesti vaikuttavia toimenpiteitä suunniteltaessa on aina neuvoteltava asianomaisen paliskunnan edustajien kanssa. Paliskuntaa neuvotteluissa edustaa poroisäntä.

Lisätiedot: Porotalousneuvojat

Yhteensovittamattomat luonnonvarat?

Sanna Hast,
tutkimus Lapin luonnonvaraistumisesta (11/2021)

Kaivosrekisteri

Tukesin kaivosrekisterin karttapalvelu tarjoaa laajasti tietoa Suomen kaivosvarauksista. Kannattaa kokeilla eri tasojen valitseminen käyttöön erityisesti Keski-Lapin alueella (vasemman reunan kansiokuvakkeiden kautta avautuu seuraava taso).

PoroYVA

PoroYVA-opas on kattava tietopaketti poronhoidon huomioimiseen maankäyttöhankkeissa

Poro ja maatalous

Sanna Hast: Poronhoito ja maatalous (PDF 1953 kt)

Poronhoidon paikkatietoaineistot

Poronhoidon paikkatietoaineistot on kerätty 2000-luvun alussa yhteistyössä paliskuntien kanssa.