Mediatiedote 21.5.2026
Paliskuntain yhdistys irtisanoutuu Metsähallituksen Lapin luonnonvarasuunnitelmasta 2026–2031
Paliskuntain yhdistyksen puheenjohtaja Matti Riipi kysyy: ”Onko Metsähallituksen tavoite viedä maankäytön
ristiriidat paikalliselle tasolle?”
Metsähallituksen laatima Lapin luonnonvarasuunnitelma (LVS) käsittää koko saamelaisten kotiseutualueen eteläpuolisen
Lapin valtion hallinnoimat maa- ja vesialueet. Alueelle sijoittuu kokonaan tai osittain reilu parikymmentä
paliskuntaa. Suunnitelmaa on laadittu viime syksystä alkaen.
Metsähallituksen tavoitteet hakkuiden lisäämisestä sekä energiahankkeiden, kaivostoiminnan ja kasvavan matkailun
edistämisestä luovat Lapin luonnonvarasuunnittelun alueeseen valtavan maankäytön paineen. Eri maankäyttömuodot
vähentävät suoraan, heikentävät välillisesti ja pirstaloivat poronhoidon toimintaympäristöä – kumulatiivisia
haittavaikutuksia ei tunnisteta.
Poronhoito on Lapissa merkittävä ja pitkän historian omaava elinkeino ja kulttuuri, jolla on ikimuistoinen oikeus
alueiden käyttöön. Tätä oikeutta nakerretaan pala palalta muiden maankäyttäjien toimesta.
”Elinkeinossa teemme paljon työtä maankäytön yhteensovittamiseksi. Poronhoidon väistämisellä ja sopeutumisella on
rajansa rajallisilla porolaitumilla. Osallistuimme aktiivisesti luonnonvarasuunnittelutyöhön porolaidunten tilan
turvaamiseksi. Luonnonvarasuunnitelman alue koskettaa paliskuntia eri tavoin. Osalle maat ovat lähes kokonaan valtion
hallinnoimia, ja näissä vaikutukset ovat siten suurimmat. Olemme edellyttäneet paliskuntakohtaista tarkastelua ja
neuvottelua, mutta tähän ei ole suostuttu. Metsähallituksella valtion maiden hallinnoijana on erityinen vastuu monien
tavoitteiden yhteensovittamisessa. Nyt voidaan kuitenkin todeta, että Metsähallitus laiminlyö roolinsa tavoitteiden
yhteensovittamisessa luonnonvarasuunnitelman osalta”, Riipi jatkaa.
Nykymuodossaan luonnonvarasuunnitelma uhkaa kiihdyttää porolaidunten tilan heikkenemistä. Samalla kansallisten
ilmastotavoitteiden ja luontokadon pysäyttämisen toimet jäävät heikoiksi.
Yhdenvertainen kohtelu
Poronhoitolaki velvoittaa valtion viranomaista neuvottelemaan paliskuntien edustajien kanssa, kun suunnitellaan
poronhoidon harjoittamiseen olennaisesti vaikuttavia toimenpiteitä. Tämä poronhoitolain 53 § koskee koko
poronhoitoaluetta, ja sen mukaiset neuvottelut onkin käyty muilla poronhoitoalueen luonnonvarasuunnitelmien alueilla:
saamelaisten kotiseutualueella sekä Pohjois-Pohjanmaan ja Kainuun alueilla.
Saamelaisten kotiseutualueella tehtiin lisäksi paliskuntakohtaiset metsäsuunnitelmat asianosaisen paliskunnan kanssa
neuvotellen. Metsähallituksella on Lapin LVS:n alueella tarkemmat metsäsuunnitelmat hakkuutavoitteineen jo olemassa,
mutta näistä ei annettu paliskunnille tietoa. Toimillaan Metsähallitus eriarvoistaa paliskunnat.
Toiminnanjohtaja Hanna Nurmi katsoo, että hyvä hallinto valtion maa-alueilla edellyttää paliskuntien yhdenvertaista
kohtelua.
”Poronhoidon tarpeet tulee tunnistaa ja ottaa vakavasti”, Nurmi toteaa ja ihmettelee, miksi Metsähallitus on
kieltäytynyt poronhoitolain mukaisista neuvotteluista systemaattisesti koko prosessin ajan. ”Neuvottelemalla olisimme
voineet päästä lopputulokseen, johon paliskunnat ja Paliskuntain yhdistys olisivat voineet sitoutua.”
Lisätietoja:
Matti Riipi, puheenjohtaja, Paliskuntain yhdistys, p. 040 706 6832
Hanna Nurmi, toiminnanjohtaja, Paliskuntain yhdistys, p. 0400 251 673 (keskus)
Julkaisija: Juhani Vanhatapio - 21.5.2026
