Paliskunnat

Suomen poronhoitoalue on jaettu 54 paliskuntaan. Paliskunnat ovat pinta-aloiltaan ja poromääriltään erikokoisia poronhoitoyksiköitä. Jokainen paliskunta on osakkaidensa muodostama yhteisö, joka vastaa poronhoidosta alueellaan. Kukin poronomistaja kuuluu vain yhteen paliskuntaan.

Poronhoitolaki (848/1990) säätelee paliskunnan toimintaa ja organisaatiota. Paliskuntaa johtaa poroisäntä. Lisäksi paliskunta valitsee itselleen varaisännän ja nelijäsenisen hallituksen.

Pohjoisessa asuva tai liikkuva voi tarvittaessa ottaa yhteyttä poroasioissa alueen paliskunnan poroisäntään: Poroisäntien yhteystiedot.

Paliskunnat Leaflet-kartalla (kartta avautuu omaan selainvälilehteen). Paliskuntien viralliset rajakuvaukset sanallisessa muodossa AVIn verkkosivuilla.

Paliskuntien muotoutuminen

Poronhoidon järjestäytyminen käynnistyi Suomessa 1700-luvulla. Järjestäytymisen tarve syntyi poronhoidon tehostumiseen, maanviljelykseen ja poronhoidon sisäisiin tarpeisiin liittyvistä kysymyksistä. Poronomistajista ja poromerkeistä velvoitettiin kokoamaan ja luovuttamaan luettelo pitäjänkokoukselle. Paliskunta-nimitys otettiin käyttöön Kuusamossa 1828-69 (Kortesalmi 2008).

Sanana paliskunta ja sen kantasana palkinen tulevat saamenkielisestä verbistä palgat, suomennettuna palkia, mikä tarkoittaa poron rauhatonta liikehdintää. Porot palkivat samoilla alueilla vuodesta toiseen, joten kyseessä on hallinnollisen yksikön lisäksi myös porojen luontaiseen vuosittaiseen laidunkiertoon liittyvä alue (Helle 1982).

Paliskuntien järjestäytymistä tehostettiin valtiovallan toimesta 1800-luvun lopulla. Syynä olivat maa- ja metsätalouden merkityksen kasvu ja porotalouden siirtyminen rahatalouteen. Suomen senaatti määräsi paliskuntajaon toteutettavaksi 1898. Tarkemmin poronhoidon ja valtionmaiden suhde määriteltiin senaatin päätöksellä 1916.

Paliskuntain yhdistyksen edeltäjä Suomen Poronjalostusyhdistys perustettiin 1926. Perustajia olivat Matti Oskari Lahtela, Kaarlo J. Holster, Heino Alapulli ja Kaarlo Hiltula. Porojalostusyhdistyksen keskeinen tehtävä oli edistää yhteistoimintaa poronhoitoyhdistysten välillä. Ensimmäinen poronhoitolaki säädettiin vuonna 1932, pitkälti Poronjalostusyhdistyksen toiminnanjohtaja Alaruikan ansiosta. Poronhoitolakia uudistettiin vuosina 1948 ja 1968. Nykyinen voimassa oleva poronhoitolaki on vuodelta 1990. Paliskuntain yhdistys perustettiin 1948 ja samalla pitäjien poronhoitoyhdistykset lakkautettiin.