Päättyneet tutkimushankkeet

Porotalouden hyvinvointi ja tulevaisuuskuvat eteläisissä paliskunnissa –tutkimus

Tutkimuksessa selvitettiin porotalouden harjoittajien hyvinvointia ja tulevaisuuskuvia Hallan, Näljängän, Hossa-Irnin ja Kallioluoman paliskunnissa. Haastatteluissa kartoitettiin haastateltavien käsityksiä poroelinkeinon nykyhetkestä ja tulevaisuudesta sekä haastateltavien henkilökohtaista tulevaisuutta elinkeinon parissa.

Haastatteluaineiston pohjalta laadittu esiselvitys tuottaa kuvan porotalouden harjoittajien käsityksistä elinkeinon tämänhetkisestä tilanteesta, haasteista, kuormittavuudesta, avun tarpeesta sekä elinkeinon tulevaisuudesta. Esiselvitys oli osa Suomussalmen kunnan hallinnoimaa Maasuurpetojen vaikutukset, seuranta ja vahinkojen ennaltaehkäisy –hanketta, jonka rahoitus tuli Pohjois-Pohjanmaan ja Kainuun ELY-keskuksen kautta EU:n maaseudun kehittämisen maatalousrahastosta ja se toteutettiin vuosina 2011-2012.
Esiselvityksen osalta hankkeen hallinnoi Lapin yliopisto ja hankkeen vastuullisena johtajana toimi dosentti Jarno Valkonen ja tutkijana Antti Pakkanen.

Anneli Pohjola ja Jarno Valkonen (toim.): Poronhoitajjien hyvinvoinnin uhat ja avun tarpeet -julkaisu

Poronhoitajien kriisiapujärjestelmää koskeva selvitys

Selvityksen taustalla olivat 2000-luvulla poronhoitoalueella kasvaneet suurpetovahingot, joiden vuoksi erityisesti Kainuun ja Itä-Lapin alueiden poronhoito on vaikeutunut merkittävästi. Pahimmilla petoalueilla elinkeino on kriisiytynyt, ja petojen aiheuttamat ongelmat alkavat näkyä laajalti lähes koko poronhoitoalueella. Tilanne heijastuu poronhoitajien lisäksi perheisiin, poronhoitoyhteisöön sekä laajemmin toimintaympäristöön.

Tutkimuksen tavoitteena oli kartoittaa poronhoitajien ja kuntien sosiaalitoimesta vastaavien viranhaltijoiden sekä kylissä toimivien vapaaehtoisjärjestöjen edustajien haastattelun pohjalta poroelinkeinon tilannetta sekä kriisiavun tarpeita ja keinoja. Maatilatalouden kehittämisrahaston (MAKERA) rahoittama tutkimushanke toteutettiin vuosina 2011-2012. Tutkimushanketta hallinnoi Lapin yliopisto ja hankkeen vastuullisena johtajana toimi prof. Anneli Pohjola, ohjaajana Marko Romakkaniemi ja tutkijana Minna Vaarala. Hankkeen ohjausryhmässä oli yhdistyksen edustajana Matti Särkelä.

Anneli Pohjola ja Jarno Valkonen (toim.): Poronhoitajjien hyvinvoinnin uhat ja avun tarpeet -julkaisu

Poronhoidon tuottavuus ja ekonomia –tutkimus

Hankkeessa rakennettiin porojen talvilaidunten dynamiikkaa, porojen laidunten käyttöä, ravinnonsaantia ja tuottavuutta sekä porokannan rakennetta ja poronhoidon menetelmiä ja ekonomiaa kuvaava bioekonominen systeemimalli.

Mallin avulla tarkasteltiin ekologisesti ja ekonomisesti optimaalisia poromääriä, porokannan rakennetta ja hoitokäytäntöjä sekä arvioitiin laitumista, poronhoitokäytännöistä (mm. laidunten käyttötavat, teurastuskäytännöt ja porojen ruokinta) ja maankäytöstä sekä poronhoidon menoista ja tuloista riippuvien tekijöiden vaikutusta poronhoidon tuottavuuteen ja kannattavuuteen erilaisissa lähtötilanteissa ja laidunympäristöissä.
Maatilatalouden kehittämisrahaston (MAKERA) rahoittama tutkimushanke toteutettiin vuosina 2011-2013. Tutkimushanketta hallinnoi Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitos ja merkittävä yhteistyökumppani hankkeessa oli Helsingin yliopisto. Hankkeen vastaavana tutkijana toimi Jouko Kumpula ja ohjausryhmässä oli yhdistyksen edustajana Matti Särkelä.

Eri poronhoitomallien ekologia ja tuottavuus –tutkimus

Poronhoito ja sen toimintaympäristö on muuttunut monin eri tavoin viime vuosikymmeninä. Nykyisellään poronhoitoalueen eri osissa on käytössä monia erilaisia poronhoitotapoja ja –malleja. Myös eri maiden poronhoitomallit eroavat Suomessa käytetyistä. Hanke keskittyy nykyisten poronhoitomallien tutkimiseen ja vertailemiseen Suomen poronhoitoalueen paliskunnissa.

Tutkimushankeen tavoitteena oli saada ajan tasalla olevaa tutkimustietoa eri poronhoitotapojen ja –mallien ekologisesta perustasta ja tuottavuudesta kyseisten mallien tuottavuuden, kannattavuuden ja kestävyyden vertailemiseksi ja arvioimiseksi. Tutkimushanke toteutettiin vuosina 2006-2010. Tutkimushanketta hallinnoi Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitos. Hankkeen vastaavana tutkijana toimi Jouko Kumpula.

Hirvikärpäsen leviäminen ja sen aiheuttama uhka porotaloudelle –tutkimus

Hankkeessa selvitettiin hirvikärpäsen leviämistä pohjoiseen, sen mahdollisesti aiheuttamia terveydellisiä vaikutuksia poroon ja hirvieläimiin sekä mahdollisia torjuntatoimia. Hankkeen tuloksena todettiin, että hirvikärpänen on levinnyt jo poronhoitoalueen etelärajalle.

Tutkimusten mukaan hirvikärpänen hyväksyy poron isäntäeläimekseen ja lisääntyy siinä. Hirvikärpänen aiheuttaa huomattavaa haittaa porolle ja muutoksia ihoon ja karvapeitteeseen. Alustavien tulosten mukaan porojen tavanomainen loislääkitys ivermektiinillä on tehokas myös hirvikärpästä vastaan.

Maatilatalouden kehittämisrahaston (MAKERA) rahoittama tutkimushanke toteutettiin vuosina 2007-2012. Tutkimushanketta hallinnoi Oulun yliopisto ja yhteistyökumppaneina hankkeessa olivat Elintarviketurvallisuusvirasto (Evira), Joensuun yliopisto, Helsingin yliopisto, Jyväskylän yliopisto, RKTL, Paliskuntain yhdistys ja Metla. Hankkeen vastuullisina johtajina toimivat FT Raine Kortet ja prof. Antti Oksanen. Hankkeen ohjausryhmässä oli yhdistyksen edustajana Matti Särkelä.

Lisätietoa hankkeesta

Parapoxvirusinfektiot porojen suutaudissa –tutkimus

Tähän asti pahin suutautiepidemia on ollut talvella 1992-1993, jolloin n. 400 eläintä kuoli ja n. 2800 tarvitsi eläinlääkärin hoitoa. Tuolloin suutautinäytteistä löydettiin elektronimikroskooppisessa tutkimuksessa parapoxvirus (PPV), jonka arvioitiin olevan orf -virus (ORFV) mm. Norjan poroissa sekä lampaissa esiintyvän ORFV:n takia. Vuonna 1999 EELAssa (nykyinen Evira) alkoi MAKERA:n rahoittama, professori Erkki Neuvosen ja FT Anita Huovilaisen johtama projekti, jonka tarkoituksena oli kehittää menetelmiä suutaudin diagnostiikkaan sekä taudin kartoitukseen.

Projektin aikana tutkittiin vuoden 1999-2000 kliinisiä suutautinäytteitä kehitetyillä PCR menetelmillä sekä sekvenssianalyysein. Näytteistä löytyi parapoxvirus, joka on läheistä sukua naudan valelehmärokkovirukselle (PCPV); ORFV sen sijaan todennettiin vuoden 1992-93 näytteistä.  Sittemmin suomalaisissa poroissa on jo useiden vuosien ajan esiintynyt talvisin suutautia, joka voi pahimmillaan johtaa poron kuolemaan. Taudin oireita ovat ruokahalun heikkeneminen, kuume, haavat sekä syylämäiset muodostumat huulissa ja suun limakalvoilla. Eläinlääkäreiden mukaan tauti leviää epidemia-alueilla helposti ja aiheuttaa porotaloudelle merkittäviä taloudellisia tappioita.  Nykytutkimuksen tärkeimpiä tavoitteita oli saada lisätietoa vuoden 1999-2000 epidemian aiheuttaneesta viruksesta, jota on esiintynyt vuosittain ilmentymisestään lähtien; talvella 2007 tautia oli havaittu paria edeltävää vuotta enemmän.

Nykyprojektissa tavoitteena oli selvittää syvällisemmin vuoden 2000 taudin aiheuttanutta parapoxvirusta. Viruksen genomi on sekvensoitu. Maatilatalouden kehittämisrahaston (MAKERA),  Virustautien tutkimussäätiön, Eläinlääketieteen säätiön ja Jenny ja Antti Wihurin säätiön rahoittama tutkimushanke toteutettiin vuosina 1999-2012.

Tutkimushanketta hallinnoi Elintarviketurvallisuusvirasto (Evira) ja sen vastuullinen johtaja oli Dr. Colin McInnes (Moredun Research Institute, Edinburgh)  ja  Eviran hankevastaavana toimi Maria Hautaniemi.

Lisätietoa hankkeesta

Poronlihan tuotannon ja markkinoinnin kehittäminen

Porotalous on pohjoisen alueen elinkeino, jolla on taloudellista, sosiaalista ja maaseudun työllisyyteen liittyvää merkitystä poronhoitoalueella. Suomessa poronhoito ei ole sidottu saamelaisuuteen, kuten muissa Pohjoismaissa.  Poronhoidolle maksetaan julkisista varoista tukia ja avustuksia. Tukiperusteet ja tuen määrät vaihtelevat Pohjoismaissa huomattavasti. Suomen ja Ruotsin poronhoidon tuet noudattavat EU-säännöksiä. Norjaa EU-säännökset eivät koske, vaan se voi asettaa omia porotaloutta tukevia kauppapoliittisia toimenpiteitä.
Suomessa porotalousyritysten heikko kannattavuus on yksi suurimmista tämänhetkisistä haasteista. Porotalousyritykset ovat kuitenkin hyvin erilaisia keskenään; on erittäin hyvin ja heikommin menestyviä. Monet yritykset ovat myös monialaisia, eli niillä harjoitetaan poronhoidon lisäksi myös muuta toimintaa. Poronlihanjalostus on Suomessa hyvin keskittynyttä. Poronlihaa ostavia ja jalostavia yrityksiä on lukumääräisesti paljon suhteessa vuotuiseen poronlihamäärään, mutta suurin osa niistä on pieniä. Tukipolitiikat ovat Pohjoismaissa monivaiheisen kehityksen tulosta, ja tavoitteiden ja toimenpiteiden yhteensovittaminen on jo lähtökohdiltaan vaikeaa.

Maiden soveltamat erilaiset tuki-instrumentit ovat johtaneet epätäydellisesti toimivilla markkinoilla maiden välisen kaupan vääristymiseen. Markkinoiden toiminta perustuu pieniin, osittain yhtenäistyneisiin, kansallisiin markkinoihin, joissa tuottajahintojen eroista huolimatta hinnanmuodostus on yhtenäistä. Suomessa porotalouden kannattavuus on säilynyt heikkona. Porotalousyrittäjien välillä on kuitenkin merkittäviä eroja. Heikosti kannattavien yritysten ongelmana ovat korkeat eloporokohtaiset tuotantokustannukset. Menestyvien porotalousyritysten kriittisenä tekijänä voidaan pitää osaamisen kehittämistä. Poronlihan sopimustuotannon mallinnustulosten mukaan poronlihan tuottajahinta voisi nousta ilman, että olisi kovin suuria paineita poronlihan tai sen substituuttituotteiden tuonnille. Maatilatalouden kehittämisrahaston (MAKERA) rahoittama tutkimus toteutettiin vuosina 2008 – 2010. Tutkimushanketta hallinnoi Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitos ja hankkeen vastaavana tutkijana toimi Kaija Saarni.