Poroaidat

Poronhoidossa käytettävät poroaidat ovat poronhoitokulttuurin näkyvin ja helpoimmin tunnistettava osa. Raja-aitoja on sekä valtakunnan rajoilla että paliskuntien välillä ja niiden tehtävänä rajoittaa porojen liikkumista väärille alueille. Paliskuntien sisällä on muun muassa erotusaitoja ja laidunkiertoaitoja.

Poroaidat voivat olla pysyviä tai tilapäisiä. Erotusaidan osia ovat siula, syöttöaita, kaarre, kirnu ja konttorit. Siulat ovat pitkiä johdinaitoja, joiden avulla porot ohjataan syöttöaitaan ja sen kautta edelleen kaarteeseen ja kaarteesta kirnuun. Kirnussa porot käsitellään, eloporot vedetään takaisin vapauteen ja teurasporot konttoreihin. Teurastukset toteutetaan erotuksen jälkeen.

Poroaitojen nimityksissä ja rakenteissa on maantieteellisiä eroja. Kaarre-sana on ollut käytössä 1930-luvulla Enontekiön, Muonion, Kolarin, Turtolan, Kittilän, Inarin, Sodankylän, Savukosken ja Kemijärven alueella. Eteläisellä poronhoitoalueella poroaitoja on kutsuttu poropelloiksi. Avoimia niittyjä tai peltoja on ollut helppo käyttää apuna porojen kokoamisessa. Porojen luontaisen lannoituksen seurauksena poroaitaan on kertynyt ravinteita ja alue on heinittynyt. Poropeltoja on aikoinaan käytetty myös viljelysmaina (Kortesalmi 2008).

Poroaidat

Museovirasto poroerotuspaikat ja -aidat

Kilpajuoksua kuuraa vastaan

Talvi avotunturissa on ankara. Aitapylväisiin kertyy huurretta ja tuulen kinostama tykky voi kaataa koko aidan. Aitamiesten ratkaisu ongelmaan (Youtube). – Julkaistu 1/2014.