Poron vuosi − valoa ja kaamosta
Poronhoitoalue ulottuu Perämeren rannikolta Kainuun vaara-alueiden kautta aina pohjoisimman Lapin avotuntureille. Luonnonolosuhteet vaihtelevat suuresti laajan alueen eri puolilla. Eteläisellä poronhoitoalueella kesä on aluillaan, kun pohjoisessa on vielä metri lunta ja järvet jäässä.
Kesä ja syksy ovat porolle kasvun aikaa. Viherravinnon ja syksyn sienisadon turvin poro lihoo ja kerää rasvavarastoaan talven varalle. Kesän aikana poron paino nousee, karvapeite uusiutuu ja sekä naaraalle että koiraalle kasvaa uudet sarvet. Imettävälle vaatimelle kesä on kuitenkin rasittavaa aikaa. Vaatimen paino saattaa alkukesän aikana laskea pelkästään maidontuotannon aiheuttaman energiavajeen vuoksi.
Pohjoisessa poro on ainoa luonnonvarainen märehtijä, joka selviytyy läpi vuoden Skandinavian puuttomalla tundralla. Poro löytää sopivaa ravintoa sekä kesän vehreydessä että talven ankarissa olosuhteissa. Poron ravinto ja ruuansulatuksen toiminta vaihtelee merkittävästi kesällä ja talvella.
Talvella poro kaivaa ravintoa paksun lumikerroksen alta. Talvisen selviytymisen kannalta poron kyky käyttää jäkälää ravinnokseen on eläinmaailmassa erikoista. Jäkäläravinto varmistaa porolle oman ”ekolokeron”, jossa ravintokilpailua muiden lajien kanssa ei esiinny. Poro muuttaa jäkälä- ja viherravinnon korkealaatuisiksi liha-, nahka- ja luutuotteiksi ja pitää pohjoisen Lapin asuttuna.
Jäkälässä on paljon helposti sulavia hiilihydraatteja
Poron elämä alkaa vasan syntyessä keväällä, touko-kesäkuussa. Vanhan sanonnan mukaan: ”vappuna vasa hangella” tarkoittaa vasonnan alkavan huhti-toukokuun taitteessa. Vasonta saattaa jatkua pitkälle kesäkuun puolelle.
Poron vuosi, Kujalan porotila, Kuusamo
Poroisäntä Juha Kujala kertoo poron vuodesta (Youtube). Ksakki ry. Julkaistu 12/2017.