Petovahinkokorvaukset

Nykyisen korvausjärjestelmän puitteissa arviolta noin puolet petojen poronhoidolle aiheuttamista suorista vahingoista korvataan vahingonkärsijöille.

Pedon tappamaksi joutuneen poron omistajalle tai, milloin omistajaa ei voida selvittää, paliskunnalle maksetaan korvauksia petojen tekemistä vahingoista. Suoriin kokonaisvahinkoihin kuuluvat menetettyjen porojen ja siitostuoton lisäksi ylimääräisestä paimennuksesta tai aitaamisesta, vahinkojen etsinnästä sekä vahinkoa tekevien petojen poistoprosesseista syntyvät kustannukset.

Petojen aiheuttamien porovahinkojen korvausperusteet jaetaan kahteen osaan: porovahinkoihin ja vasahävikkiin.

Porovahingot korvataan Riistavahinkolain (105/2009) mukaisesti poronomistajalle tai paliskunnalle valtion talousarvion rajoissa. Mikäli korvauksia ei voida suorittaa talousarvion puitteissa täysimääräisesti, vähennetään jokaiselta korvaukseen oikeutetulta korvauksen määrää samassa suhteessa. Lisäksi Suomen EU:lta pyytämä vuotuinen enimmäismäärä porovahinkojen korvaamiseksi kansallisista varoista on tällä hetkellä 10 miljoonaa euroa.

Porovahingosta voidaan korvata enintään suurpedon tappaman tai suurpetovahingon takia lopetetun poron käypää arvoa vastaava määrä puolitoistakertaisena. Lisäksi paliskunnalle voidaan maksaa poronomistajille edelleen jaettavaksi vasonnan ja marraskuun viimeisen päivän väliseltä ajalta laskennallisin perustein määräytyvää korvausta suurpetojen aiheuttamien vahinkojen vuoksi kadoksiin jääneistä poronvasoista (vasahävikkikorvaus) (Riistavahinkolaki 14 § 1 mom.).

Maaseutuvirasto antaa tarkemmat määräykset porovahinkojen korvaamisessa käytettävistä käyvistä arvoista porolajeittain vähintään viiden vuoden välein. Käypä arvo määritetään porolajin keskimääräisen painon ja porolajikohtaisen siitoskertoimen sekä poronlihan tuottajahinnan perusteella. (Riistavahinkolaki 13 § 3 mom.). Vasahävikkikorvauksen laskennassa käytettävä poronlihan tuottajahinta on määrättävä kolmen viimeksi kuluneen poronhoitovuoden tuottajahintojen keskiarvona (Riistavahinkolaki 14 § 3 mom.).

Vasahävikkikorvaus lasketaan paliskunnittain poronlihan tuottajahinnan ja poronhoitoalueelle arvioidun vasontaprosentin sekä paliskunnan alueen vaadinten määrän ja paliskunnan alueelle arvioidun suurpetojen aiheuttaman vasakuolleisuusprosentin perusteella. (Riistavahinkolaki 14 § 2 mom.) Tarkemmat säännökset poronhoitoalueella arvioidusta vasontaprosentista ja paliskunnittain arvioiduista vasakuolleisuusprosenteista annetaan valtioneuvoston asetuksella vähintään kolmen vuoden välein.

Maasuurpetojen aiheuttamien porovahinkokorvausten määrään vaikuttavat suorimmin 1) petojen määrästä johtuva porovahinkojen määrä ja poikkeuksellisten suurten porovahinkojen levinneisyys ja 2) poronlihan hinta.

Porovahingot ja sitä myötä vahinkojen korvaussummat ovat olleen kasvusuunnassa koko Suomen EU-jäsenyyden ja sen myötä muuttuneet suojelupolitiikan ajan. Vuosituhannen vaihteessa vahinkojen korvaussummat olivat hetken alhaisemmalla tasolla, mutta vuodesta 2004 lähtenyt vahinkokorvausten nousu on ollut mittava. Tämä johtuu sekä vahinkomäärien jatkuvasta kasvusta että poronlihan suotuisasta hintakehityksestä.

Suurpetovahingot

Maa- ja metsätalousministeriö:
Suurpetovahingot

Valtio ei pysty korvaamaan

Porovahingot kasvavat entisestään, koska ahmoille ei myönnetä pyyntilupia – valtio ei pysty korvaamaan tuhoja kokonaan
(Yle Luonto 12.4.2023).