Petovahingot
Poronhoitoalueella on kautta historian ollut petoja. Ahmat, karhut, sudet ja kotkat ovat aina ottaneet poroista osansa. Viimeisten vuosikymmenten aikana koko poronhoitoalueelle on levittäytynyt myös ilves.
Ilves ja ahma ovat poronhoitoalueella täysin riippuvaisia poroista, sillä muuta luontaista ravintoa ei niille alueelta merkittävästi löydy. Myös susi ja karhu suosivat helpoimmin saaliiksi saatavilla olevaa poroa.
Kaavio 1 (yllä). Maasuurpetojen aiheuttamat porovahingot ovat kasvaneet voimakkaasti 2000-luvun aikana. Suuri osa petovahinkojen kasvusta johtuu ahman aiheuttamien vahinkojen määrän lisääntymisestä.
Petovahingot kuuluvat luonnollisena osana poronhoidon luonteeseen. Poronomistaja tekee konkreettista petojen suojelutyötä tarjoamalla pedoille ravintoa omalla omaisuudellaan. Valtio kompensoi korvausten muodossa poronomistajalle osan petojen tappamista poroista. Valtaosa taloudellisista seuraamuksista jää kuitenkin poronomistajan itsensä kannettavaksi. Poronomistajat ovatkin Suomessa petojen suojelua käytännössä eniten rahoittava taho.
Kaavio 2 (yllä). Ahman tappamina löydettyjen porojen määrä kasvoi jyrkästi vuodesta 2011 alkaen. Susien aiheuttamat vahingot nousivat puolestaan huomattavasti 2021.
Tehokkaan ja pitkään jatkuneen suurpetojen suojelupolitiikan seurauksena petokannat ovat lisääntyneet huomattavasti ja tämän myötä myös poronhoidon ongelmat petojen kanssa ovat kasvaneet. Tilanteet eri petolajien kanssa poronhoitoalueen eri osissa vaihtelevat suuresti. Suuria vaikuttajia asiassa ovat valtakuntien väliset raja-alueet sekä poronhoitoalueen eteläraja, joiden yli pedot sujuvasti liikkuvat. Lisäksi maasto-olosuhteet ja erilaiset suojelualueet vaikuttavat tilanteisiin eri tavoin eri alueilla.
Ratkaisevin vaikuttaja on kansallinen petopolitiikka, joka pohjautuu EU-säädäntöön ja muihin kansainvälisiin sopimuksiin.
Petojen tappamista poroista löytyy tutkijoiden arvion mukaan noin viidennes. Kokonaisvahingot vaihtelevat vuosittain 25 000−35 000 pedoille menetetyn poron välillä. Erityisesti sulan maan aikana vahinkojen löytäminen laajoilta luonnonmailta on sattumanvaraista. Ahman aiheuttamat vahingot löytyvät tehokkaimmin, sillä ahman pääasiallinen saalistuskausi ajoittuu lumelliseen aikaan. Karhuvahingot puolestaan jäävät pääasiassa löytymättä, karhun saalistuspaineen sattuessa porojen kevätkesäiseen vasontakauteen.
Täsmätietoa petovahingoista
riistavahingot.fi (Tiedote 17.1.2023)
Luontodirektiivi
EU Large Carnivores
EU Large Carnivores information
Tietoa suurpedoista
Luonnonvarakeskus – Suurpedot
Suurpedot.fi
Petohanke
Toukokuussa 2014 päättyneen Petohankkeen sivusto ja oppaat
