Turvetuotanto

Suot ovat keskeisiä porojen kesälaitumia ja vasomisalueita. Rehevillä suotyypeillä on runsaasti ravintoa. Avoimina ja tuulisina alueina ne houkuttelevat poroja etsimään suojaa räkältä. Eteläisellä poronhoitoalueella luonnontilaiset suot ovat olleet myös hyvin turvetuotantoon soveltuvia. Eritoten Pohjois-Pohjanmaalla turvetuotanto on ollut merkittävä soiden käyttömuoto. Turvetuotannon vuoksi on menetetty laajoja alueita porojen kesälaitumia, samalla suoluonnon monimuotoisuus on huvennut.

Turvetuotantoalueille kaivetaan tyypillisesti syvät, jyrkkäreunaiset ojat, joiden vedenpinta nousee korkealle. Ojissa aikuisen poron jalat eivät yllä liejun läpi pohjaan, vasasta puhumattakaan. Porojen kulkureittejä halkoviin ojiin pudonneiden porojen on usein vaikeaa tai mahdotonta päästä ojasta pois. Erityisesti vasoja hukkuu turvetuotantoalueiden ojiin.

Turvetuotannossa kommunikaatio asianosaisen paliskunnan kanssa on ensiarvoisen tärkeää. Poroille koituvia vahinkoja tulee pyrkiä estämään luiskaamalla ojat riittävän lyhyin välein. Tapauskohtaisesti myös tuotantoalueen aitaaminen voi olla tarpeen. Aitaamisen tarpeesta ja vaikutuksista on aina aiheellista keskustella asianosaisen paliskunnan kanssa.

Turvetuotantoalueiden ennallistaminen

Turpeen energiakäyttö vähenee merkittävästi ilmastopoliittisista syistä, ja turvetuotanto vielä tuotannossa olevilla alueilla tulee päättymään hyvinkin nopeasti. Turvetuotannosta vapautuvien suonpohjien ennallistamisessa tarvitaan vaihtoehtoja, joissa otetaan huomioon ympäristövaikutusten lisäksi myös poronhoidon toimintaedellytykset. Porotalouden näkökulmasta suonpohjien paras käyttömuoto olisi kesälaidunalueiden ennallistaminen istuttamalla tai palauttamalla niille soiden luontaista kasvillisuutta, jota poro käyttää ravinnokseen. Laidunalueiden palautuminen tällä tavoin vähentäisi todennäköisesti ristiriitoja myös muiden maankäyttömuotojen välillä.

Turvetuotantoalueiden jälkikäyttöä ohjataan kaavoituksen ja muun maankäytön suunnittelun keinoin siten, ettei siitä aiheutuisi lisähaittaa poronhoidolle. Turvetuotannosta poistuneet alueet tulee ensisijaisesti palauttaa luonnontilaan, eli ennallistaa. Muuhun tarkoitukseen otettavien alueiden käytöstä ei saa aiheutua paliskunnalle kustannuksia tai pysyviä aluemenetyksiä.

Turvetuotantoalueiden jälkikäyttö maatalousmaana ei sovellu poronhoitoalueelle, sillä se aiheuttaa laidunmenetyksiä ja voi aiheuttaa kohtuuttomia aitaamisvelvoitteita tai muita kustannuksia asianosaiselle paliskunnalle. Turvetuotantoalueiden muuttaminen energiantuotannon alueiksi (esim. aurinkovoima) on poronhoidon näkökulmasta edelleen aluemenetys.

Lisätietoja

Tutkimustietoa -sivulla

Turvetuotannosta vapautuneiden suonpohjien kasvittaminen poron ravintokasveilla (Luonnonvara- ja biotalouden tutkimus 31/2021)

Turvetuotantoalueita on mahdollista palauttaa porolaitumiksi (Poromies 1/2021)