Metsätalous

Poronhoito kilpailee tärkeimmästä resurssistaan, laajoista luonnonlaitumista, muun maankäytön kanssa. Laajavaikutteisin maankäyttäjä on metsätalous. Metsähallituksen metsätalouden metsämaista 71 % sijaitsee poronhoitoalueella.

Metsäpaliskunnissa metsien merkitys etenkin talvilaitumena on erittäin suuri. Porot valikoivat talvella ravinnokseen ensisijaisesti jäkäliä ja varpuja. Jäkälien merkitys porolle helposti hyödynnettävänä, paljon hiilihydraatteja sisältävänä ravintona kasvaa talven edetessä. RKTL:n ja Metlan (nykyisin Luonnonvarakeskus; Luke)  useiden tutkimusten mukaan jäkälien määrä on vanhoissa metsissä suurempi kuin nuorissa kasvatusmetsissä.

 

Kevättalvella, hangen käydessä liian paksuksi ja kovaksi ravinnon kaivamiseen, poro säästää kaivuuseen kuluvaa energiaa ja siirtyy hyödyntämään luppoja eli puissa kasvavia jäkäliä, joita on Metlan tutkimusten mukaan eniten varttuneissa ja vanhoissa havumetsissä. Poro hyödyntää puiden rungoilla ja oksilla kasvavien luppojen lisäksi myös lupposadantaa, eli lumen ja tuulen hangelle kylvämää luppoa.

Jokaisen paliskunnan poroista osaa lisäruokitaan talvisin. Lisäruokinnan tarve kytkeytyy kunkin paliskunnan tai tokkakunnan laiduntilanteeseen. Talousmetsäalueilla ruokinta on välttämätöntä porojen pitämiseksi hyvässä kunnossa talven yli. Lisäruokinta hoidetaan osin tarhoissa, osin luonnonlaitumilla. Porot pärjäävät hyväkuntoisina ilman talvista lisäruokintaa lähinnä riittävän laajoilla yhtenäisten vanhojen metsien alueilla, kuten erilaisilla suojelualueilla, joilla jäkälä ja luppo edelleen kasvavat hyvin.
Metsätalous vaikuttaa poronhoitoon erityisesti laidunten muuttamisen kautta, sillä se vähentää porolle tärkeiden talvilaidunten pinta-aloja ja heikentää niiden tilaa:

  • Yhtenäiset laidunalueet pirstoutuvat
  • Kun puusto hakataan, lupon kasvualusta häviää
  • Maan muokkaus: jäkälät ja varvut vähenevät
  • Hakkuutähteet haittaavat jäkälän kasvua
  • Hakkuualueilla säteily-, kosteus-, lämpö- ja tuuliolosuhteet muuttuvat. Jäkälän kilpailutilanne muiden kasvien kanssa kiristyy
  • Lumipeite avoimilla alueilla kovettuu tuulen vaikutuksesta, mikä vaikeuttaa kaivuoloja (kevättalvi)

Metsätalous vaikuttaa myös poronhoitotöihin

  • Kannot, hakkuutähteet, äestykset, mätästykset, ojitukset ja ylitiheät taimikot vaikeuttavat porojen ja poromiesten liikkumista porolaitumilla

Metsätalouden positiiviset vaikutukset poronhoitoon

  • Harvennushakkuut: näkyvyys paranee ja valon määrä lisääntyy; jäkälä hyötyy ja liikkuminen poronhoitotöissä helpottuu
  • Metsätiet helpottavat poronhoitotöitä
  • Työllistää sesonkiluontoisesti myös poronhoitajia (istutus, raivaus, konetyöt)

Poronhoidon huomioiminen metsätaloudessa

Nykyisessä metsälaissa (1093/1996) metsänomistaja voi päättää hakkuun ajoituksesta ja metsien kiertoajoista. Myös poimintahakkuut ja pienaukkohakkuut mahdollistuvat ja luontaisen uudistamisen mahdollisuudet ja erirakenteisen metsän kasvatus saavat näin paremmat edellytykset. Poimintahakkuiden käyttö metsätaloudessa lisäisi metsien peitteisyyttä, jolloin lupon siirtyminen uuteen puusukupolveen helpottuisi. Myöskään maan muokkauksia ei tällöin tarvita, jolloin porojen laitumet säilyisivät paremmin myös metsätalousmailla.

 

 

PY:n ja Metsähallituksen sopimus

Sopimus (PDF-tiedostona). Sopimuksen vastaisesta toiminnasta tulee ilmoittaa viipymättä porotalousneuvojille.

Metsähallituksen ja Paliskuntain yhdistyksen sopimus Metsähallituksen sivulla.