Kaavoitus

Poronhoitolaki (PHL 848/1990) on erityislaki, joka tulee huomioida kaavoituksessa ja muussa poronhoitoalueella tapahtuvassa toiminnassa. Poronhoidon kannattavuuden edellytys ja perusta on vapaa laidunnusoikeus (PHL 3 §). Vapaa laidunnusoikeus on tarkoitettu ja tunnustettu pysyväksi oikeudeksi. Se tarkoittaa porolle oikeutta ottaa ravintonsa vapaasti luonnosta, poikkeukset tähän on lueteltu laissa. Lisäksi valtakunnalliset alueidenkäyttötavoitteet (VAT) osana maankäyttö- ja rakennuslain (MRL 132/1999) mukaista alueidenkäytön suunnittelujärjestelmää, turvaavat poroelinkeinon alueidenkäytöllisiä edellytyksiä.

Poronhoitoon kohdistuvia vaikutuksia tapauskohtaisesti selvitettäessä tulee asiasta neuvotella asianosaisen paliskunnan kanssa. Tähän velvoittaa poronhoitolaki (PHL 53 §). Asianosaista paliskuntaa edustaa poroisäntä.

Kaavoissa sidosryhmäneuvottelut on hyvä aloittaa jo selvitysvaiheessa. Kuntakaavoissa (maakuntakaavan velvoittamat) neuvottelut tulee järjestää viimeistään valmisteluaineiston nähtävillä olon jälkeen. Niissä voidaan käydä läpi mahdollista paliskunnan kannanottoa tai paliskunnan esiintuomia vaikutuksia ja niiden huomioon ottamista (lieventämistä) kaavassa. Paliskunnan kanssa voidaan neuvotella myös ennen valmisteluaineiston esille laittamista ja toisen kerran ennen ehdotusvaiheen nähtävillä oloa, kuten vakiintunut menettelytapa Lapin alueen maakuntakaavoissa on. Paliskunta ja Paliskuntain yhdistys ovat olleet mukana kunta- ja maakuntakaavojen lakisääteisissä viranomaisneuvotteluissa, mikä on nähty hyväksi tavaksi varmistaa poronhoidon huomioimisen riittävyys.

Mikäli hankkeen todetaan aiheuttavan elinkeinolle haittaa, tulee haitat minimoida ja kompensoida. Tämä edellyttää hanketoimijan ja elinkeinon välisiä neuvotteluja. Neuvotteluissa tulee noudattaa hyvää neuvottelukäytäntöä. Tämä tarkoittaa, että suunnitelmista neuvotellaan siinä vaiheessa, kun niihin on mahdollista vaikuttaa. Lopputuloksena laaditaan kirjallinen sopimus siitä, miten hankkeesta aiheutuvia haittoja lievennetään ja kompensoidaan sekä miten niitä seurataan ja miten seurannan tuloksiin reagoidaan.

Kaavan vaikutukset poronhoitoon

Poronhoito perustuu vapaaseen laidunnukseen: poronhoitolain (PHL 848/1990) 3 §:n mukaisesti poronhoitoa saadaan harjoittaa poronhoitoalueella maan omistus- ja hallintaoikeudesta riippumatta. Poronhoito on toiminta-alueellaan laaja-alainen maankäyttäjä. Kaikki muu maankäyttö poronhoitoalueella vaikuttaa aina enemmän tai vähemmän poronhoidon harjoittamisen edellytyksiin. Poronhoitoalueella maankäytön yhteensovittaminen on siis äärimmäisen keskeinen kysymys.

Kaavoituksessa on lähtökohtana erilaisten alueidenkäytön intressien ja tarpeiden yhteensovittaminen. Kaavoitusprosessit toimivat alueidenkäytön suunnittelun vuorovaikutteisuuden välineenä. Kaavoituksella on myös oikeusvaikutuksia. Poronhoitoalueella vuorovaikutteisuutta on käytännössä toteutettu erilaisilla osallistavilla suunnittelu- ja neuvotteluprosesseilla. Kaavoituksessa tulee lisäksi hyödyntää olemassa olevaa paliskuntien paikkatietoaineistoa, joka kertoo poronhoidon keskeisistä laidun- ja toiminta-alueista.

Valtakunnallisilla alueidenkäyttötavoitteilla pyritään varmistamaan valtakunnallisesti merkittävien asioiden huomioiminen kaavoituksessa ja valtion viranomaisten toiminnassa. VAT on maankäyttö- ja rakennuslakiin perustuva valtioneuvoston päätös (30.11.2000 ja 13.11.2008). Valtion viranomaisten tulee toiminnassaan ottaa huomioon valtakunnalliset alueidenkäyttötavoitteet, edistää niiden toteuttamista ja arvioida toimenpiteidensä vaikutuksia aluerakenteen ja alueiden käytön kannalta (MRL 24.1 §). Maakunnan suunnittelussa ja muussa alueidenkäytön suunnittelussa on huolehdittava valtakunnallisten alueidenkäyttötavoitteiden huomioon ottamisesta siten, että edistetään niiden toteuttamista (MRL 24.2 §). Velvoite koskee oikeudellisesti kaikkea kaavoitusta.

Valtakunnallisten alueidenkäytön tavoitteiden ”Luonto- ja kulttuuriympäristöinä erityiset aluekokonaisuudet” -luvun yleistavoitteiden mukaan: ”— Alueiden erityispiirteet tunnistetaan ja alueidenkäyttö sovitetaan mahdollisimman tasapainoisesti yhteen poikkeuksellisten luonnonolojen, luonnon kestokyvyn ja kulttuuriarvojen turvaamiseksi. Samalla tuetaan luonnonoloihin sopeutuneiden omaleimaisten kylä- ja kulttuuriympäristöjen säilymistä ehyinä. — Poronhoitoalueella on turvattava poronhoidon alueidenkäytölliset edellytykset.”

Hankkeiden kaavoituksen alkuvaiheessa tulee tunnistaa suunnittelua koskevat VAT:et. VAT:n soveltamisen suhteen on huomattava, että erilaisia alueidenkäytön tavoitteita ei ole asetettu keskinäiseen tärkeysjärjestykseen. Ne ovat keskenään lähtökohtaisesti samanarvoisia. Näin ollen ratkaisut on pyrittävä hakemaan sillä tavoin ja niistä vaihtoehdoista, joissa kaksi tai useampaa tavoitetta voi toteutua mahdollisimman hyvin. Mahdolliset ristiriidat on perusteltava huolellisesti kaavaselostuksessa.

Yleiskaavoituksella ohjataan yhdyskuntarakennetta. Yleiskaavassa suunnittelun tarkkuus mahdollistaa poronhoitoon liittyvien alueidenkäyttöratkaisujen tekemisen. Yhdyskuntarakenteeseen liittyvillä ratkaisuilla on usein huomattavaa vaikutusta poronhoidon harjoittamiseen, useimmiten erilaisten häiriövaikutuksen yleistymisen vuoksi. Häiriövaikutus voi tulla esimerkiksi rakentamiseen varattavien alueiden sijainnin, riittämättömien rakentamiselta poissuljettujen alueiden tai liikenteeseen liittyvien aluevarausten ja liikennealueiden käytöstä aiheutuvien häiriöiden muodossa. Yleiskaavassa tulee tunnistaa suunniteltavan alueen rooli poronhoidossa ja tehdä sen mukaisesti tarpeelliset aluevaraukset ja määräykset.

Lisätietoja: Porotalousneuvojat