Kaavoitus

Poronhoito-oikeus ja siihen kuuluva vapaa laidunnusoikeus on poronhoitolailla turvattu ikiaikainen nautintaoikeus (PHL 848/1990; Joona 1993). Poronhoidon käytännöllinen perusta on maan omistussuhteesta riippumaton porojen vapaa laidunnus (PHL 3§) ja laajat yhtenäiset laidunalueet. Erityislakina poronhoitolaki tulee huomioida kaavoituksessa ja muussa poronhoitoalueella tapahtuvassa toiminnassa. Vapaa laidunnusoikeus on tarkoitettu ja tunnustettu pysyväksi oikeudeksi. Paliskunnat ja poronhoitajat ovat maankäytön suunnittelussa oikeudenhaltijoita.

Poronhoitoalueen maakuntakaavoista tulee määräyksiä, jotka edellyttävät poronhoidon turvaamista maankäytön suunnittelussa. Lisäksi maankäyttö- ja rakennuslain (MRL 1999/132) mukaan kaavoilla ei saa aiheuttaa maanomistajille tai muille oikeudenhaltijoille kohtuutonta haittaa (28 §). Lisäksi valtakunnalliset alueidenkäyttötavoitteet (VAT) osana maankäyttö- ja rakennuslain mukaista alueidenkäytön suunnittelujärjestelmää, turvaavat elinvoimaisten kulttuuri- ja luonnonympäristöjen säilyttämistä sekä luonnonvarojen kestävää käyttöä. Ne ohjaavat myös huolehtimaan saamelaiskulttuurin ja -elinkeinojen kannalta merkittävien alueiden säilyttämisestä.

Poronhoitoon kohdistuvia vaikutuksia kaavakohtaisesti selvitettäessä tulee asiasta neuvotella asianosaisen paliskunnan kanssa. Poronhoitolain mukaan valtion viranomaisen on neuvoteltava paliskunnan kanssa suunnitellessaan toimintaa, jolla voi olla olennaista vaikutusta poronhoidon harjoittamiseen (PHL 53§). Lapin maakuntakaavoissa poronhoitolain 53§ on kaavamääräyksellä laajennettu koskemaan muitakin kuin valtion viranomaisia. Asianosaista paliskuntaa edustaa poroisäntä.

Neuvottelut

Kaavoissa neuvottelut paliskunnan kanssa on hyvä aloittaa jo selvitysvaiheessa. Neuvotteluissa tulee noudattaa hyvää neuvottelukäytäntöä. Tämä tarkoittaa, että suunnitelmista neuvotellaan siinä vaiheessa, kun niihin on mahdollista vaikuttaa. Kuntakaavoissa (maakuntakaavan velvoittamat) neuvottelut tulee järjestää viimeistään valmisteluaineiston nähtävillä olon jälkeen. Niissä voidaan käydä läpi yksityiskohtaisemmin paliskunnan kannanoton huomioon ottamista kaavassa, paliskunnan esiintuomia vaikutuksia ja haitallisten vaikutusten lieventämistä. Paliskunnan kanssa voidaan neuvotella myös ennen valmisteluaineiston esille laittamista ja toisen kerran ennen ehdotusvaiheen nähtävillä oloa, kuten vakiintunut menettelytapa Lapin alueen maakuntakaavoissa on. Paliskunta ja Paliskuntain yhdistys ovat olleet mukana kunta- ja maakuntakaavojen lakisääteisissä viranomaisneuvotteluissa, mikä on nähty hyväksi tavaksi varmistaa poronhoidon huomioimisen riittävyys.

Mikäli luonnonvarahankkeeseen liittyvän kaavan todetaan aiheuttavan alueen poronhoidolle haittaa, tulee haitat minimoida ja kompensoida. Jos haitat arvioidaan poronhoidon kannalta kohtuuttomiksi, eikä haittoja ole osoitettu korvattavan tai minimoitavan, on kaava silloin lainvastainen (MRL 28§). Tilanteen muuttaminen edellyttää hanketoimijan ja elinkeinon välisiä neuvotteluja ja todennäköisesti suunniteltuun toimintaan muutoksia. Hyvä toimintatapa on laatia kirjallinen sopimus siitä, miten hankkeesta aiheutuvia haittoja lievennetään ja kompensoidaan sekä miten niitä seurataan ja miten seurannan tuloksiin reagoidaan.

Kaavan vaikutukset poronhoitoon

Poronhoito perustuu vapaaseen laidunnukseen: poronhoitolain (PHL 848/1990) 3 §:n mukaisesti poronhoitoa saadaan harjoittaa poronhoitoalueella maan omistus- ja hallintaoikeudesta riippumatta. Poronhoito on toiminta-alueellaan laaja-alainen maankäyttäjä. Kaikki muu maankäyttö poronhoitoalueella vaikuttaa aina enemmän tai vähemmän poronhoidon harjoittamisen edellytyksiin. Vaikutusten selvittäminen ja maankäytön yhteensovittaminen on siis äärimmäisen keskeinen kysymys poronhoidon kannalta.

Kaavoituksessa on lähtökohtana erilaisten alueidenkäytön intressien ja tarpeiden yhteensovittaminen. Kaavoitusprosessit toimivat myös alueidenkäytön suunnittelun vuorovaikutteisuuden välineenä. Kaavoilla on oikeusvaikutuksia. Poronhoitoalueella vuorovaikutteisuutta on käytännössä toteutettu erilaisilla osallistavilla suunnittelu- ja neuvotteluprosesseilla. Kaavoituksessa tulee lisäksi hyödyntää olemassa olevaa paliskuntien paikkatietoaineistoa, joka kertoo poronhoidon keskeisistä laidun- ja toiminta-alueista.

Kaavoista maakuntakaavat ovat niin laaja-alaisia, että ne kattavat kokonaisia paliskuntia ja kuntia. Maakuntakaavat ovat ohjeellisia, yleispiirteisiä ja toimintaa mahdollistavia, eli niistä ei seuraa suoria toimintaa tai rakentamista ohjaavia oikeudellisia velvoitteita. Vasta yksityiskohtaisemmissa kuntakaavoissa, yleis- ja asemakaavoissa ohjataan suoremmin toimintaa ja rakentamista. Maakuntakaavat ohjaavat kuitenkin alueiden käytön yksityiskohtaisempaa suunnittelua ja mahdollistavat maankäyttöhankkeiden alkutaipaletta. Maakuntakaavaa on pidettävä ohjeena laadittaessa ja muutettaessa yleiskaavaa ja asemakaavaa tai ryhdyttäessä muutoin toimenpiteisiin alueiden käytön järjestämiseksi.

Yleiskaavoituksella ohjataan yhdyskuntarakennetta. Yleiskaavassa suunnittelun tarkkuus mahdollistaa poronhoitoon liittyvien alueidenkäyttöratkaisujen tekemisen. Yhdyskuntarakenteeseen liittyvillä ratkaisuilla on usein huomattavaa vaikutusta poronhoidon harjoittamiseen, useimmiten erilaisten häiriövaikutuksen yleistymisen vuoksi. Häiriövaikutus voi tulla esimerkiksi rakentamiseen varattavien alueiden sijainnin, riittämättömien rakentamiselta poissuljettujen alueiden tai liikenteeseen liittyvien aluevarausten ja liikennealueiden käytöstä aiheutuvien häiriöiden muodossa. Yleiskaavassa tulee tunnistaa suunniteltavan alueen rooli poronhoidossa ja laatia sen mukaisesti tarpeelliset aluevaraukset ja määräykset.

Lisätietoja

Tutkimustietoa -sivulla

Opas poronhoidon tarkasteluun maankäyttöhankkeissa (PoroYVA, 2013)

Tuulivoimahankkeiden suunnittelu ja operointi poronhoitoalueella (Akordi, 2023)

Marja Anttonen, Porotalousneuvojat