Maankäyttö poronhoitoalueella
Poro on märehtijä, joka tarvitsee erilaisia ravintokasveja vuodenkiertonsa eri vaiheissa. Poronhoito perustuu luonnonlaitumiin ja poron vapaaseen laiduntamiseen niillä: poro etsii ja löytää ravintonsa itse luonnosta, hyödyntäen noin 350 eri ravintokasvia. Merkittävä osa poron ravintokasveista, eritoten jäkälistä, kasvaa metsissä. Porojen kesälaitumia ovat suot, niityt ja rehevät puronvarret. Syksyllä porot kerääntyvät kangasmaille, metsiin, hyödyntämään sieniä.
Poronhoito tarvitsee laajoja ja monimuotoisia laidunalueita kyetäkseen toimimaan ekologisesti, sosiaalisesti, kulttuurisesti ja taloudellisesti suotuisalla tavalla.
Muu maankäyttö vaikuttaa poronhoitoon muun muassa ravintoresurssien tai laidunalueiden vähenemisen ja pirstoutumisen, porojen laidunkierron häiriöiden ja muutosten, poronhoidon toiminnan vaikeutumisen sekä erilaisten onnettomuuksien lisääntymisen muodossa. Maankäytöllä on seurauksensa paitsi poronhoitoyhteisön taloudellisiin toimintaedellytyksiin myös kulttuuriin.
Poronhoito on riippuvainen luonnosta ja perustuu uusiutuvien luonnonvarojen kestävään hyödyntämiseen. Poronhoidon harjoittamisen edellytyksiin vaikuttavia maankäytön muotoja ovat käytännössä kaikki poronhoitoalueen luonnonvarojen hyödyntämiseen liittyvät toimet. Keskeisimpiä vaikuttajia ovat metsätalous, kaivannaisteollisuus, tuuli- ja vesivoimatuotanto, turvetuotanto, matkailu sekä erilaiset suojelualueet.
Paras porolaidun on riittävän laaja, yhtenäinen ja monimuotoinen. Silloin poro voi valita ja löytää erilaisia ravintokasveja ja kaivuolosuhteita eri keleissä. Hyvällä laidunalueella poro saa riittävästi ravintoa ja siellä on myös laidunrauha ilman mittavaa ihmistoimintaa ja tästä aiheutuvaa häiriötä. Porojen parhaat laidunalueet sijaitsevatkin suojelualueilla, joilla muuta maankäyttöä on rajoitettu.
Poronhoito on aktiivisesti osallisena erilaisissa lakisääteisissä maankäytön menettelyissä, kuten kaavoituksen eri tasoilla (maakuntakaava, yleiskaava, asemakaava), hankkeiden ympäristövaikutusten arvioinnissa (YVA), suojelualueiden hoito- ja käyttösuunnitelmissa, malminetsintä- ja kaivoslupaprosesseissa sekä liikenteen suunnittelussa (tie- ja ratasuunnitelmat).
Paliskuntain yhdistys toimii poronhoitokysymysten asiantuntijana ja asianosaisten paliskuntien apuna eri maankäytön menettelyissä, antaa lausuntoja ja osallistuu neuvotteluihin, ohjausryhmiin ja kehittämistyöryhmiin sekä kerää tietoa erilaisten maankäyttömuotojen vaikutuksista poronhoitoon.
PHL 53 §:n mukaisesti valtion maita koskevia, poronhoidon harjoittamiseen olennaisesti vaikuttavia toimenpiteitä suunniteltaessa on aina neuvoteltava asianomaisen paliskunnan edustajien kanssa. Paliskuntaa neuvotteluissa edustaa poroisäntä.
Lisätiedot: Porotalousneuvojat
Maankäyttöhankkeet porokulttuurin uhkana
Maankäytön yhteensovittaminen
Lue ajankohtaisia artikkeleja ja kannanottoja
Tutkimusta
Lue lisää poroon ja muuhun maankäyttöön liittyvästä tutkimuksesta
Kaivokset
Tukesin kaivosrekisterin karttapalvelu tarjoaa ajankohtaista tietoa Suomen kaivosvarauksista.
Tuulivoima
Tuulivoimahankkeiden suunnittelu ja operointi poronhoitoalueella (2023, Akordi Oy)
PoroYVA
PoroYVA-opas on kattava tietopaketti poronhoidon huomioimiseen maankäyttöhankkeissa
Poro ja maatalous
Sanna Hast: Poronhoito ja maatalous (PDF 1953 kt)
Poronhoidon paikkatietoaineistot
Poronhoidon paikkatietoaineistot on kerätty 2000-luvun alussa yhteistyössä paliskuntien kanssa.
